Toissapäivän pyörälenkillä alko kuulumaa villarin tekniikasta kummallista napsetta. Mie enste luulin, että Uunon perälauvotusko se taas napsaa, mutta kyl se ääni lähti villarista. Tarkempi analyysi paikallisti napseen lähteeksi oikijan puolen petaalin eli polkimen.
Siks mie aamulla kympin jälkee lähin villarilla "napsuttelemaa" kohti Bikemanijan mainijota pyöräpuotija, jossa Uunonki kahen huippuvillarin valikoiman mitä ihmeellisempiin vikoihin on aina löytynny sopivanhintane korjausratkasu. Tänääkään Bikemanija ei pettymystä tuottannu.
Vaikka siellä oli mäneillään varaston inventointi ja ois ollu muutaki tähellistä tekemistä virman päätirehtööri otti Uunon ja Uunon pyörän heti käsittelyyn. Hommaa kyl saatto avittaa se, että karahutin napsuvehkeelläni liikkeen pariovista suoraan sissään maksutiskille saakka.
Mie olin taas avainsanaston opetellu ja sönkkäsin ongelmani epsanjalla ja hyvin hoitu tällä kertaa. Tirehtööri kysy, että onko seguro (varma), että vika on petaalissa. Mie sanoin, että on se ja petaalit vaihettii uusiin halpoihin, mutta hyvälaatusiin jo omanki käyttökokemuksen mukkaan.
Toinenki pikku vaihteensäätöjuttu hoijettii ripijästi, mutta paria muuta ei hoijettu, ku miulla oli jo suunniteltu villarille muuta käyttöö loppupäivälle.
Jarrupalat on vekottimessa niin iänekkäät, että puol Torree kyllä kuulee ku Uuno takajarruttelee ja vartti Torree ku etujarruttelen....parasta on vaan rasvata ite jarrut, ni eiköhän tuo ylimääräne ääntely lopu?
Toine juttu, mikä jäi tekemättä, on takalaakerin kirraus. Sen mie kyllä saan hoijettuu iteki, kun sopivat avvaimet käsiini saan.
Sitte maksoin 7€:n laskun ja lähin ilosesti vihellellen sataman ja keskustan kautta La Matan ja Guardamarin suuntaan kauravellilautasen voimalla.
Sen voimin pääsin hyvin Guardamariin, jossa kiersin rantaan ja rantakuppiloita väistellen jatkoin kalamajojen takkaa palmupuistoon ja siitä edelleen majakalle. Kovasti oli lauvantaipäivän viettäjiä ja muita kuleksijoita liikkeellä.
Mie ryttyyttelin huvijahtisataman lävitte ja Segurajoen vartta kaupungin toiselle laijalle. Keskustassa oli kova rytinä päällä ja jotkuu kinkerit männeillään, mutta en jäänny virsiä sinne veisaamaan.
Alko kyllä jo sitte vähäse raukomaan ja hirsiä oisin saattannu hyvinki jäähä sopivaan paikkaan vetelemään. No kuitenki jatkoin poleksimista, vaikka persuksetki alko vähän hangottelemaan vastaan polkemisen jatkamista.
Sitte jo alko Uunon suuta kuivamaan ja iso Beduiiniporukka Afrikasta alko nakkelemaan skandaaleita Uunon suuhun. Mie muistin, että kaupungin laijalla on Carrefourin pukkune kauppa, jossa oon jo aikasemminki käynny töpeksimässä. No kaupalle ku pääsin, sehän oli ilosesti kiinni, vaikka kyltissä mainostetaa, että se on sapattina ja juhlapäivinäki auki.
Appelsiinitarhan kohilla jo alko Beduiinijen heittokäsi olla niin tarkalla sihillä, että Uunon suu oli ihan kuiva ja niijen syylinkejä täynnä.
Viimone oljenkorsi oli ison hotellin kohilla oleva pikkune ainakiinnioleva puoti. No nyt se oli kuitenki auki ja syöksyin kaikkine sandaaleineni kylmäkaapin ovenripaan kiinne ja otin sieltä kylmän Mikkeliläisen.
Tiskille ku sen hiissasin ja kysyin tölkin hintaa, muori tokasi pokkana eurokakskytä, minkä hinnan se ilmiselvästi nykäsi hihastansa. Uunon silmät muljahti nurinniskoin ja vaivoin suustani kiskoin sanat: "Pikkuse" on kallista oluven hinnaksi!
Sitte se kysy, että onko euro parempi hinta. No mie sanoin, että on, vaikka kallis on vieläki, mutta olosuhteet huomijoijen hinta oli sopiva, vaikka vieläki kolminkertanen, mutta jollaki konstilla Beduiinisakista ja niijen skandaaleista piti nyt eroon päästä. Mie tein kaupat ja kylmästä tölkistä pijin hyvvää huolta ja hoivasin sen rantaan, jossa sen kurnuttelin kitusiini ja kattelin Välimeren laineijen liplatusta ja lämmittelin luitani hetkosen kirkkaassa auringonpaisteessa.
Sitte jatkoin matkaani yläkuolokohtaan ja Pinomarin ja La Matan kautta Pariisille ja edelleen mörskälle testailemaan kahvinkeitintä. Matkaa kerty esijuoksijaani 43km ja rapijat hyvin hitaalla ja väsyneellä vauhilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti