Vanha narisija, karjuva nainen ja kolme koiraa

Heh....kyl näijen tennarijen kanssa joutuu kaikenmoisiin tilanteisiin ja hyvä, että tuntemattomiltaki immeisiltä tulee äänekästä kannustusta ja "palautetta".

Meinasin Tän iltalenkin kynäillä tuoho aamusen tekstin jatkeeksi, mut muutin mieleni.

Kotona venyttelyt ja Sitte latomaa kotikorsulta ripijävauhtista. Kun tuohon Lehtokylältä laskevan jyrkän myötämäjen alkuun pääsin, eessä oli jalkakäytävällä miuta paljo rotevampi puhelimmee puhuva naisihmine, remmissä oleva suskoira ja kaks vappaana olevaa Lassieta (siis täyvessä vauhissa olevan juoksijan lähes painajainen).

Mie huomasin ihan liijan myöhää, että minnuu rotevampi naisihmine ei minnuu huomaa, ja jatko puhe-elimmeensä puhumista.

Liijan liki ku eessä olevaa "yhistelmää" itteni hilasin, suskoira ärähti ja Uunolta lähes munkit housuihi ja liinat kiinne ja sain jarrattuva vauhtini ennen koiran terävijä hampahija.

Vetasin takasin ylämäkkee pakilla muutaman metrin ja kun tilanne oli vähä rauhottunnu, lähin alamäkkee kävelemää hissukseen.

Yhistelmän kohalle ku pääsin, en malttannu olla homauttamatta, että koirat Pitäs pittää nyörissä. (tätä ei ois Kyl näin jälkikättee ajatellen passannu sanova).

Naine sano, et mie ku kovalla vauhilla ja hiljasella äänellä takaa tuun, ni narussa oleva koira saattaa kannikoihin käyvä kiinne, ja nää kaks muuta ei siusta välitä mittää.

Mie siihe vastasin, et tarkotus ei ollu häntä loukata, mut en mie Oikeen voi tietää mikä koira purree ja mikä ei....

No siitä paljo miuta rotevamman naishenkilön ääni alko ylenemmää ja Se karju kohta ottasuonet pulollaan niin kovalla äänellä että Uunon lähes normaalikuntoset, suht hyvin vielä kuulevat tärykalvot ja lähinaapuruston ikkunat lähes särky, että " montako kertaa miun on anteeksi pyyvettävä VANHA NARISIJA...ja Sitte lensi Uunon perrää liuta julkasukelvotonta tekstijä ja naisen sukupuolielin...mie en ennää sanonnu mittää ku selvää oli, että sopuisaan kommunikointiin oli mahollisuuvet männy ja tuo ensimmäineki anteeksipyyntö oli Uunon korvijen ohi pyrähtänny, enkä tuota toistakaan semmoseksi mieltänny.

No mitä mie tästä opin. Sen, että Uunon harhaluulo omasta liijan hittaasta vauhista on nyt muuttunnu päinvastaseksi, sekä Sen, että joskus äänekäskin piereskelyni ja kovaääninen huohotus, on nekin Uunon harhoja. Mukava on havaita,että vauhti on lissääntynny ja ääni vähentynny ja täten reeni on tuottannu positiivista tulosta.

Sanosin Kyl lisäksi, et Uunon mieleen ei tulis suoltaa tommosta tekstijä minnuu arviolta 30 vuotta vanhemmalle eli yheksänkymppiselle ihmiselle oli tilanne mikä tahansa.

Muutaman sata metrijä vielä kävelin varoiksi, kun en koiraa kannikoihini kaivannu. Juoksu 13,5km mäni vähän alakanttiin keskivauhilla 4:39, lämpötilan ollessa +26.

Muuta vauhtija tällä kertaa oli vähän liijanki kanssa Uunon lenkillä.