Miun oli kyl hyvä kotikorsulle tulla. Mie kyl arvasinki, et Rouva-uuno "riehaantuu" kaikin puolin ku Uuno ei jaloissa harmina kieriskele.
Tullessa jo huomasin, että korsulle johtavat lumiset juoksuhauvat oli kolailtu taistelusyvyyteen ja muutonki korsu vaikutti taisteluvalmiilta.
Sisällähä oli kuukauven aikana tapahtunnu paljo muutoksia. Putkiremontti oli tekastu, takka oli saannu uuven pinnan ja koristekivet muurattu luukkujen ylle, takaoven tuulikaapin lattia oli saannu uuven pinnotteen, olohuoneen seinä maalattu, ja väliajalla Uunon hevospeli oli hoijettu taas ratsastuskuntoon...kyllä tuolta meijän muorilta käyttää kaikenmoinen...
Takatulomatkalla ei ihmeellisyyksiä ollu. Vellu, Ola ja Uuno rynnisti vauhilla ja voimalla rompetarkastuksen lävitte nyt poikkeuksellisesti kengät jalassa, eikä nyt normaalija, ylleistä striptiisiesitystä kenenkään tarvinnu esittää.
Uuno sitte lentsikassa oli istumapaikka-arpajaisissa sijotettu muusta meijän porukasta erilleen, ettei taas riehakoinnillansa ja paskapuhheilla muijen matkustusta häirihe. Sen istumapaikka oli konneen taka-osastossa, ja varmuuveksi oli yks tyhjä paikka jätetty Uunon vierelle hajurakova, vakka sukat olin kyllä mörskältä lähtiissä vaihtannu.
Uunon kanssa samalle riville oli istutettu, puheesta miun kyllä tunnistama ulkomaankansalaine, jonka kansallisuutta en tässä rupija mainostelemaa, ettei tuu rasistisyytöstä niskoille. Kaveriha vetasi oman kirkkaahkon putelinsa auki heti ku istuvalleen pääsi ja siitä siivutteli mukiinsa korkijan selkänojan takana melekosija siivuja ja melkosen tiuhaan ja lopputulosha oli se, että Uunova ku "kuplittamaan" otasta alko, miun piti se nukkuva kansalainen siitä herätellä ja tyytyväisen näköne se ei ainakaan ollu, ku mie sitä kylkee rupesin kesken, varmasti hyvijen "päiväkoomaunijen" kätöselläni kopsuttelemaan.
Salkunpyörityksessä sitte vielä Petri käi moikkamassa ja Oulun muuta sakkija en ennää kohannu, jotta jäähyväiset jäi vähille. Vellu tuli hyvästeltyvä ja Olan kanssa siinä niskat kyömysä ja tappijomieliala vahvasti jo päällä, lähes vihon viimesinä, miltei jo tyhjässä kierrätyssalkuhallissa ooteltii huumesäkeiksi epäiltyjen matkanyssäköijemme valumista.....Metkaa oli mutta loppu se tääki lysti ja LIIJAN LYHYEEN.
Lekurissaki tännää poikkesin ja mukavat ,juoksuva ajatellen, oli meijän molempijen suunnitelmat toistaseks, mutta nyt en siitä asijasta mittää jaksa ennää ruveta valehtelemmaa...
Liikuntaaki yrittelin, pariinki otteeseen, mutta tulos oli noijen joka suuntiin nyt liijan liukkasti liikkuvijen vekottimijen kanssa toivoton. Mie olin just pääsemässä hyvään rytmiin Torressa noijen jalkojen liikuttelujen kanssa, mut nytte se ei perhana vielä riittänny...käsijäki ois pitänny vissiin liikutella....jaloissa oli kovasti liikettä ja säpinää....mut maisemat ei juuri vaihtunnu.
SUURET KIITOKSET KAIKILLE IMMEISILLE, JOIJEN ELOVA MIE REISSULLANI JOUVUIN HÄIRIHTEMÄÄN!!!!!
Takatuulikaappin lattijaki oli uuven pinnan selillensä saannu....kyllä siinä nyt passaa vaikka Uunonki makoilla uuvella pinnallla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti