Vuntsailin illansuussa, että kipasen ennen auringonlaskuu tuonne Torreviejan korkeimmalle kohalle kattelemaa miltä se näyttää, ja samalla testaan pitkän paussin jälkee jalkaa ja yritän juoksuu muutaman askeleen verran.
Kyykistelin kävellen tuon muutaman satametrisen tuonne "Pers-kallen" ylämäkeen ja sitte ko tasane alko laitoin hölkälle. No montaa askelta ei tarvinnu ravata, ko selvää oli, että tästä ei mitää tuu, ja jätin siihe isompien vaurioijen välttämiseksi.
Kävelin näköalapaikalle hissukseen, ja pikkusen myöhästyin..."polla" oli jo kerenny männä horisontin alapuolelle. Näköalapaikalla oli jo joku mieshenkilö, ja mie koitin uuno-espanjalla juttua alotella, ja kysäsin, että mistä mies on kotosin...ei vastannu, mutta sitkeenä miehenä yrittelin sitte uuno-englannilla.
Siintä sitte jo juttu lähti luistattamaan, ja monta mielenkiintosta juttua selvisi. Kaveri oli Eestistä, ja hyvin tultii uuno-englannilla juttuun. Reilu puol tuntii siinä turistii kaikenmoista mukavaa tarinaa ja tapahtumaa ja räpsittii muutama kuva laskeneen auringon oranssisesta taivaasta.
Miulla oli alunperin tarkotus kiertää "pulukoppien" kautta luonnonpuistelualueen portille, ja siitä LaMatan kautta mörskälle, mutta nyt lähin vähäsen niskat kyömyssä ja tappiomieliala päällä suorinta tietä takas mörskälle, ku juoksusta ei vieläkään mitään tule. Toivoteltiin siinä lähtiessä toisillemme hyvää elämän jatkoo, ja varmasti ja toivottavasti vielä Torreviejassa joskus nähään.
Unirytmi on Uunolla nyt ihan sekasin, ja herään yleensä keskellä yötä valvomaan, ja päivät on enempi-vähempi kevyttä nuokkumista. Kiinankaupasta aamupäivän pyöräajelulta tullessa ostin liimaa, jolla pitäs tuo Kankeen kahlitsemisväline saaha korjattua. Saa nähä onnistuuko? Epäilen vahvasti, että ehkä ei mut huomine, tai ylihuomine, tai sitä seuraavat viikot sen sitte toteen näyttäävät...por la mañana...ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti