Tänne ei kurjuutta kummempaa kuulu. Päivä mäni aikalailla normaalisti ja nopijasti iltaan.
Aamupäivällä lähin taas rasittamaan tuota kinkkustringiä pienellä nilkutusyrityksellä, 2,85km juoksuu ja reilu 4km kävelyy. Pirun kipiä on stringi. Eipä juuri juosta kärsi. Kyykkäsin tuolta Quironin ja pulukoppien kautta normilenkin LaMataan ja siitä Aromatica puiston vierustaa mörskälle.
La Matan terkkarin kohilla vanhempi egelsmanni-naishenkilö huuteli miulle autonsa vierestä apuva. En oikee kuullu ku henkilöllä oli koronarätti naamalla ja puhu hiljasella äänellä...piti männä lähemmäksi.
Ongelma oli naisella, että pirssin ratti oli männy lukkoon, eikä kääntynny mihinkään suuntaan. No mie kyselin, että missä on avaimet, ja sano, että siinä lukossa ovat.
Mie hyppäsin kuskin pikalle, ja käänsin avaimen yhen pykälän eteenpäin, ja jo ratti loksahti pois lukitusasennosta. Kovasti muori minnuu kiitteli, ja mie sanoin että ei kiittelyitä...se on se vanha kolmen kympin taksa...ja naurut päälle. No kyl se oli ja huumorinaisia, ja rupesi kukkarosta kaivelemaa seteliosastolta kolmeekymppii.
No ei kuitenkaa sille linjalle tälläkää kertaa mänty, vaan molemmat toivoteltii hyvää päivän jatkoo toisillemme, ilman isompia "pelimerkkien" vaihtoja.
Kolleega oli kiertänny juosten aimolenkin Guardamarista La Mataan, ja siitä Quesadan ja Rojalesin kautta Guardamariin takas...hyvä kolleega!
Mie ku kämpille pääsin laitoin stringit jäähytykseen pakastimessa olleen geelipussin päälle vartiksi, ja sitte lihapulleroijen tekoon. Syönnin päälle hinkkasin hamstringejä tuossa tuolin selkänojan kulmassa, mikä on paras kotikonsti tällä hetkellä stringien syvähierontaan...pertsuikki on arka tällä hetkellä tuo reijen takaosa.
Sitte pyykkisatsin jälkee laittelin pyöräkamppeet päälle ja vetasin reilun kympin ripijämmällä tahilla Los Montesinosiin, ja 7m/s:n vastatuulessa hitaasti, mutta varmasti kämpille takas. Valot virittelin Montesinosin keskusaukion kupeessa Kankeeseen, ku oli jo hämärää, eikä miliisien kanssa kinastelu kiinnostannu, ja oliha se muutenki somempi kanssakulkijoijen katella jouluvalaistuksessa Kankeen selässä hoippuvaa Uunoo, ku valottomana kyykistelevää käppänää.
No tiistaina on hieronta...kyl se tästä johonki suuntaan oikenee...suunasta ei oo kyl mitään tietoo, mut tän ikäsenä pääasia on tuo liike, ilman suuntarajotuksia.
Mie yritän hetekalle heittäytymistä seuraavaksi, mut uni ei nyt taija kalloon tarttuu. Semmone on nyt viilis. Ku ei vaan tulis alotettuu noita ajatteluhommia. Sillo miut piru perii yön valvomisen jälkee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti