Ajattelemine on läpeensä huono asia

 

Aamulla on aikaa ajatella, ja siintä ei yleensä mitään hyvää seuraa.

Ajattelemine on huono asia. Siintä ei millonkaa mitää hyvää seuraa ainakaan ajattelijalle. Tänne tullessa syyskuussa ajattelin, että täällä on mahottoman hyvä juoksennella pitkin ja poikin mukavia puistikoita ja lepikoita. Ei oo vielä siintä hommasta mitää tullu, jos ei lasketa muutamaa alkuviikkojen nilkutusta lukuun. Enkä mie ainakaa laske, tuskin kukaan muukaan?

Sitte oli tuo takavuosien kolhoosikokeiluoperaatio, joka vieläki raastaa riutunutta mieltäni. Uuno ko rupes ajattelemaa, ni siintä tuli vaan miulle itkuu, rahan mänövä ja hampahien ja päänki kiristystä. Ainut hyvä juttu on, että nyt on hampaat kireellä, eikä lönksy yhtää tiukemmassakaa purentahomassa.

Männäviikolla ajelin Kankeella tuonne Santa Polaan, ja kärräilin kaikki raitit moneen kertaan lävitte. Sitte ajattelin, että käyn siinä kentrumissa syömässä ja juomassa. Kuppiloitahan siinä keskustassa kyllä piisaa varmaan satoja, ja mieki sitte ajatuksen, ja osin janon ja nälänki voimin yhteen itteni änkesin.

Tilasin tuopposen, salaatin ja pollon petsuukan. Ajattelin, että kohta se muonasatsi tulee, ja kurnuttelin tuopposta tyhjään ja jo yli 50km Kankeen satulassa matkanneeseen mahaani. Tuopponen oli jo melkee tyhjä, ku muonat pöytää tärähti, ja mie käin niijen kimppuu hyvällä halulla niinko aina käyn, ko kyseessä on nälän ja janon tappo.

Tilasin vielä kahvit jälkimuonaksi, ja ajattelin, että hommahan on hyvällä mallilla janon ja nälän suhteen ja maksoin laskuni. Ja ajattelin, että nyt on hyvä lähtee viimone 30km siivuttelemaa Kankeella kotikylälle. No en päässy ko just keskustasta pois suolakasojen liki ja sillo tuntu, että nyt rupes sonnittamaa, ja kovasti. Voi rähmä homma...nyt oli hätä, suorastaan "emergencian" luokkanen.

 Takasuolenpätkä supussa ajelin lähelle karretteeran 332 vireiseen kaislikkoon. Vaihtoehot oli Uunon kannalta olemattomat....miliisi tarkkaili minuu kylän puolella ja kaislikossa oli polveen asti liejuvettä ja lisäksi suora näköyhteys läheiselle parvekkeelle, jossa oli jotku kinkerit mäneillään. Mitään baaria ei lähellä ollu, ja sinne asti ei Uunon voimat ois riittänny vaikka olis olluki. Ajattelin, että tästä ei kunnialla oo mitään mahollisuutta selvitä, mut oli kuitenki.

Senverta raotin rengaslihasta, että muutama lusikallinen pöksyihi tirahti, ja se helpotti tilannetta, ja pääsin Kankeen selkään ja jatkamaan matkaa miliisien seuratessa katseella...no loppu 30km oli kyl melkosta souvia. Taistelin kuitenki itteni kämpille, ja rappuja pitkin tulin tänne kerroksiin, että ei tarvi ajatella enää mitään, jos joku haisunäädän hississä yhyttää. Tämä oli jotenki tuttu tilanne vuoskymmenien takaa Uunolle.

Viime talvi oli kokonaisuuvessaan hyvä. Sillo ei tarvinnu ajatella mitään, ku lunta sato melko monta kertaa. Kola, ja lapio käteen, ja tekemään...ei ajattelemaan.

EU:n pitäs ja ajattelemine lopettaa noijen ulkorajojen suhteen ihan heti, ettei mitää huonoo kerkii tapahtuu. Voipi käyvä sillee, jos liikaa ajatellaa, ni vellit mänee housuihi ja hajovaa koko Unioni. No toivottavati ei. Se ei ainakaa Unionivaltioijen etu oo, vaan muijen. Yksinää tääl ei ainakaa Suomi pärjää.

Mie käyn kohta tekemää itteni hetekalle, ja toivottavasti ei tarvi mitään ajatuksia ruveta päässäni enää pyörittelemää..