Ei tää meijän karenssi eka kerta nyt kuitenkaa ollu. Reilu parikytävuotta sitte ku oltii Kanarialla Inglesissä lomilla kolmen pikkuvintiön kanssa, niistä pari sai tuon Viruelan, jota myös näköjään Googlen mukkaan kutsutaan Varicelaksi. Sehän on sademetsän markoissa "vesirokko".
Nää pari vintilää oli Uunon kanssa Viruelakarenssissa varjosalla parvekkeella, kun ei aurinkoon ollu lupa männä. Lekuri ois kirjottannu semmosen lapun, että ois voinnu jäähä Uuno niijen kahen kanssa "lomaa" jatkamaan Inglesiin, mutta sillo paino tuunit senverta päälle, että piti Uunonki palata tunnollisena miehenä sademetsään sateita pitelemään ja "kalkkia lapioimaan".
Vaikka tuo kahen vintilän Viruela olikin jo rupivaiheessa, ja tarttumisriskiä ei enää lekurinkaan mielestä kuitenkaan ollu, varmuuven välttämiseksi poikien nahkat kyllä "puuteroitiin" vitivalkosiksi kauttaaltaan ennen lähtöö, ettei asiaa tuntemattomienkaan tarvisi kauhistella näppylänaamojen naamataulujen kirjavuutta, eikä turvatarkastusmiesten tyssätä sademetsään paluuta.
Karenssi on alkannu ilman tauteja toistaseksi, mitä nyt nokat vähän vuotaa, ja vuodot johtunee vaan tästä normaalista vaihtelusta, kun joutuu elimistö plus parinkympin lämmöstä miinus vitoseen varottamatta.
Käytii ennen tänne tuloo "Kolhoosikokeilupaikan" rannassa varmistamassa jäätilanne, ja se josko sinne pääsis purkamaan omat romppeensa lopullisesti pois. Se ei vielä onnistu. Jäissä on koko vesi vielä. Sinne en enää kaipaile, enkä koko sakinkaan perään haikaile. Uunolla on toisenlaiset ajatukset siitä, mite ystävien kesken toimitaan.
Senverta kyllä lupaan muistella menneitä joka juhannus, että kannan perinteitä kunnioittaen juhannustunnelmissa hetekan kartanolle niin kauan kuin siihen terveyteni puolesta kykenen, ja vietän siinä hetekalla minuutin hiljasuuven.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti