Länkyräpöytiä, ja niijen kehikoitakin on muutamia tehty eloni eri vaiheissa, ja tää oli ehkä jo Uunon viimenen? Tarvikkeet ja rahatkin oli taas yhtä vähissä ku aikasemminkin, mikä antaa aina oman lisämausteensa näihin "länkyrätyöpöytien" tekohommiin.
Työelämäni loppumelskeissä Virtausmittauslaboratorion alkuvaiheissa oli työpöytään käytettävät rahavarat jo vissiin syöty muun elektroniikan ja muun sälän toimesta, ja Uuno lupautu hitsailemaan työpöyvän rungon omalla Mig-vekottimellaan 20x20 neliöprofiilista. Heh, siintä se "länkyrärunko" kehitty, mutta kovalla hiomisella sai suurimmat "nöölit" pois näkösältä, ja valkone maali ja pöytälevy peitti kaiken muun lintallaan olemisen...Oishan virmalla ollu tasokkaita hitsareita "kaikki kaapit täys", mutta nyt toimittii tällee. Sitä en ennää jaksa muistaa, että miks?
No räpsäsin nyt kuitenki kuvan tästä historiallisestikin merkittävästä Uunon mahollisesti viimesestä Länkyrätyöpöyvästä.
Kelpaa siinä ärräpäitä lasetella. Ei hyvältä näytä... Heh.. Hyvää yritin, mutta priimaa pukkasi. Ja perhana luntaki rupes satamaa, ja Uunon pikku kätöset veti viimesten ruuvien jälkeen ihan kohmeeseen.
Laskeskelin lopuksi sen, että länkyräpöytä kestää pystyssä kaatumatta tuulen nopeuden 0,02 m/s +-0,0001m/s, kattavuuskertoimella (k=2), että 95%:n varmuudella se on aamulla nurin.
Johan on hieno työpöytä. Tuollaisen minäkin voisin yrittää värkätä. Olisi sen päällä hyvä askarrella vaikka linnunpönttöjä.
VastaaPoistaHyvää vointia sinne päin Suomenmaata.
Kiitokset, täällä ollaan nkbyt edelleen, vähän isommalla porukalla. Sinne myös pärjäilemisiä parempia aikoja ootellessa!
VastaaPoista