Heräsin puolen viijen maissa pitsahätään. Käin sen hädän taltuttamassa, ja heräilin muutenki. Keittelin kahvit, käin kattomassa aamuruskoa, ja usvasta järvee, ja laittelin kanankivekset kiehumaan.
Ruumis on aamulla erityisen "notkee", johon on osasyynä tuo usean päivän jo kestänyt tienperkaus, ja heiluminen kuokan, lapion ja haravan kanssa.
Homma on nyt lähes kokonaan tehty alunperin aikomassani laajuudessa, mutta eilinen, illansuussa tehty tarkastuskäynti osoitti, että jos kokonaan korjaan tuon 600 metrin matkan tietä, olen nyt vajaassa puolessavälissä, ja loppupätkällä tonkimista ja tasottamista kyllä piisaa.
No ajankohta oli nyt kyllä sopiva tän työn tekemiseen. Eikä rahalliset menetykset kellekkään ole suuret, kun ainoat kustannukset on Uunon ennestään jo vähän "kesäterässä" olevan ruumiin lisärispaantuminen, muonasäkin ja juomapuolen vajaantuminen, haravan piikkien vääntyminen, kuokan ja lapion tylsyminen, sekä kottikärryn pyörän laakerin ylikuumeneminen.
Uunon "kuuppa" ei oo tässä hommassa ylikuumentunnu ensinkään, vaan päinvastoin. Tää on kuupalle hyvää terapiaa. Ruumis kyllä kuumenee, mutta sen saa jäähtymään pitämällä vaikkapa ylipitkän tauon...vetelemällä raskaita hirsiä, tai lonkkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti