lauantai 21. maaliskuuta 2020

Juoksukolleega

 Karenssi on omalta kohalta jo neljän päivän mittaseksi venähtänny täällä Itärajalla karhujen keskellä, ja toistaseksi ilman normaalia isompaa nokkavuotoo. Enää 10 päivää jälellä, mutta sitte ne varmaan samat riemut alkaa täällä Sademetsän siimeksessä samalla tavallu ku Italiassa ja Espanjassa.

Oma arvaus on, että suunnilleen samalla tavalla tartunnat ja kuolleisuuskin menee lähiviikkoina, kun muissakin euroopan maissa, ehkä vähän suhteellisesti lievempänä, ainaki toivon.

Aamupäivän kävelylenkillä soittelin juoksukolleegalle, joka oli lähtenny aamulla Sippolan sademetsään puijen tekoon. Pöyvällä oli aamulla ollu kaks samanlaista muovikassii, jossa toisessa oli mukaan otettavat eväät, ja toisessa vanhoja hanskoja....puhelinsoittoni aikoihin kolleega oli tehnny tulet, ja roplasi puhelun aikana auki "eväskassiansa". No mukaan oli tullu väärä kassi. Mukavahan se varmaan oli niitä vanhoja rukkasia käristellä tulilla.... Heh... No mie lupasin, vaikka karenssissa oonkin, hakee nälkäsen halkojentekijän jostakin Sippolan sademetsästä, jos tarve vaatii. No se on kyl sitkijä mies, että tuskin apua soittelee ihan pienestä nälästä ja janostakaan.

Muutama muukin  "luottokolleega" on luvannu apuva antaa myös Uunolle, jota kyl arvostan kovasti...ja valmis oon  itteni likoon laittamaan lähimmäisten ja ystävieni eteen, jos vaan suinkin voin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti