Tarjolla olis pikkune "tasamaapätkä" maastossa kyykkimisestä tykkääville. Matkaahan pätkälle tullee 8,5km. Mahollisuus on myös kyykkijä 17km, jos ennakkoon tuntuu, että ei tuo lyhkäsempi riitä. Miulla on semmone hytinä, että Uuno kyllä saapi ketaransa letkun letkeiksi jo tuolla lyhkäsemmälläki matkalla, kun tuota reittirofiilija silmäilin. Huonossa muistissa on säilynny nuo muutamat Orimuelan "maastojuoksut"....
Kisahan on tuolla Alicanten takana.
Mukava, kun tuo aurinko taas ilmaantu ilahuttamaa Uunoo muutaman pilvisemmän päivän jälkeen. Aamupäivän kuluttelin taas ihmetellessä pyykin- ja astijoijen pesua, ja setvijessä mitä lukkee yhen kaupasta ostamani myrkkyputelin kuppeessa.
Puoliltapäivin uskaltauvuin kuitenki mörskältä ulkoilmaan. Ranta oli täynnä kävelijää ja Vanhukaiset ei sinne oikeen meinannu sopija. Siintä kuitenki mäntii Alzheimerin kautta ratanpohjalle ja toiseen päähän ja luonnonpuiston halki La Mataan. Siellä rälläsin kuijia ristiin ja rastiin ja Vesimyllypuiston kuppeelta Pariisille ja siintä Torren liki takasin Hullunrannalle ja lähikujia koukkijen mörskälle...
Kurkku on edelleen karhee ja nokkaki vuskasi enempi mitä normaalisti, mut antaa vuskata....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti