Dorsaalit ja Miliisit

 Aamulla käytii perinteitä noudattaen Dorsaalit hakemassa porukalla Habanerasin kauppakeskuksesta. Mie sytkyttelin sinne Vanhukaisella. Senverta taas lähtijessä olin sekalla, että passin jäljennös jäi mörskälle. Onneksi antovat chipit ja muutkin vermeet ilman passija, ja uskovat puhetta. Meitähän on huomenna seittemän lähössä juoksemaan.

 Äsken lähin hienoon iltapäivän aurinkoon kattomaan onko kisapaikka jo kunnossa, ja samalla harjottelemaan loppusuoran juoksua ja maaliin heittäytymistä. Maali oli jo saatu pystytettyy ja muuta kovalla vimmalla viriteltiin huomista varten.

Sitte sytkyttelin rantabaanaa pitkin mörskälle päin, mutta kun keli oli niin mainijo, jatkoin hiljakseen Masan mäkkeen ja sen takana olevaan Torren puistikkoon.

Sitte ajelin Pariisille ja takatukka hulmuten mäki ales ja mörskälle....voi perhana...ja sitte alko taas vaikeuvet. Mie kun tuohon kotiportille pääsin ja lukkoo roplasin auki, siihen pölähti miliisiauto ja mies ja naismiliisi alko miulta kyselemään miun mörskän numeroo.....no enhä mie sitä helkatinmoista kymmenen sanan litanijaa kaikkine muine asteen ym. merkkeineen oo ulkoo ruvennu opettelemaan, enkä kyl rupee vastakaa...eli vastasin, et en tiije....ei oo mitään hajua. Siintähän sitte riemuu alko irtoomaan ja Uunon selitys alko lissääntymään. Kummasti kielitaito kasvo ihan silmissä ja korvissa. Kyllä mie sitte hätäpäissäni jo kysäsin haablaako ne Inglesijä...eivät haablannu, mutta sitte lähtivät ja Uuno pääs mörskän suojiin.

No hyvähän se vaan on, että kaikki rosmon ja uunon näköset täällä kurissa pijetään ja niijen lukkoroplailuja seurataan. En tiije mistä nyt homma kiikasti....pipohan miulla kyl aina silmillä on ja kaulalla tuo "rosmorätti", mut konnuusalalla Uunolla ei kyllä mesnestystä olis. Kiinne jäisin, vaikka mitään en ois tehnykkään. Se on moneen kertaan tullu todistettuu.