Eilen ku mörskälle pääsin kisan jälkee, laitoin läskit heti pannulle tirisemää, ja syömingit päälle. Kova oli nälkä. Sitte oikasin hetekalle, ja niihän siinä kävi, että taju oli kankaalla parin tunnin ajan.
Sitte pomppasin ylös, ja aurinko paisteli vielä niin mukavasti, että lähin vielä Uutukaisen kyytii vähäksi aikaa.
Aamulla kun tänää heräsin, rupesin heti neulomaan itelle housuja. Olahan jätti mulle perinnöksi housut, kun Perslantijaan lähti. Ne oli kyllä aika riekaleiset, mutta puolet on jo reijästä kursittu nyt umpeen.
Homma tyssäsi siihen, ku lanka mäni sykkyrään, ja Uunon riekaleiset hermot ei sitä kestänny. Lähin pyöräilemään normilenkin La Matan ja suolajärvien välin ja radanpohjan polkuja.
Sitte mörskälle syömään, ja kohta tuli viesti, että onko Uunolla aikaa, ja joutaako se jelppimään ja millon, jos joutaa. Heh...mie kopasin pumpun kohilta ja totesin, että vielä tuntuu potkivan, ja ilmotin, että aikaa tuntuu vielä olevan, ja jouvan vaikka heti.
Siintä hyppäsin taas Uutukaisen satulaan, ja kiivaasti takatukka hulmuten ja kalju kiiltäen ilosella eläkeläisen mielellä jelppihommiin. Homma saatii hoijettua ja kahvit juotua ja mörskälle takasin....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti