Polkupyörän historiaa ja historian vierustaa

Kuva: Wikipedia. Karl Draisin Draisiini

Kävin tänää vajaan parituntisen hikoilemassa ja manailemassa siellä hierojan tykönä. Hiki ei kuumuuvesta johtunnu, vaan jostaki muusta.

Sitte kämpille levähtämään, ja vähän ruokailuu ja taju lähti kolmeksi tunniksi kokonaan, niin oli rento ja retvakka olotila.

Siintä kuitenki vielä toivuin jalkeille, ja pilveen oli taivaskannen nykässy, ja tuuli onneksi tyyntynny. Lähin pyöräilemään vakiolenkin. Centrum, Alzheimer, radanpohja, luonnonpuisto, La Matan ympyrä, ja siitä mörskälle takas Pariisija pitkin.

On Se toi polkupyörä mahottoman mainijo keksintö. Ennen sitähän oli tuo polkuneliö, ja sillä oli varmasti paljo huonompi polkee.

Polkupyörän historiahan alkaa tuolta liki 600 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Polkupyörän esi-isä Pythagoras aikoinaan keksi kolmion. Polkukolmiolla aikoinaan ajaminen oli hankalaa, ja niillä teillä todella rasittavaa, etenki takalistolle.

Siintä sitten saksalaiset Quadraticin veljekset, Hans ja Emil ajanlaskun alussa keksivät yhden kulman lisää, ja ajaminen polkuneliöllä hiukan helpottui, mutta edelleen heikkojen tieolosuhteiden ja neljän kulman takia ajaminen raskasta perspuolelle. Rasitus lisääntyi myös lisäkulman takia niskojen seudulle.

Polkupyörän kehitys siitä jatkui, mutta perin hitaasti, kunnes viisisataa vuotta myöhemmin espanjalainen Juan Carlos Cinco keksi jälleen yhden kulman lisää. Ajaminen helpottui jo huomattavasti, ja käänteentekevä lisäkulma polkuviisiössä helppotti myös perspuolen rasitusta.

Sitte monien välivaiheijen ja lisäkulmien jälkeen 1800-luvulla niin ikään saksalainen, Karl Drais keksi mm. Potkupyörän ja paljo muutakin ja nykyihmisen perspuoli oli pelastettu....