Aamulla, kun päivä valkeni ja selkä oikeni, lähin heti eilisen luppopäivän innoittamana tömpsyttelemää Pariisikujaa ylös. Siintä siivuttelin La Matan huoltsikan ohitte ja liikenneympyrän kautta luonnonpuistoaluveelle.
Kova oli vasta-Vienton puhallus aina luonnonpuiston takapäähän saakka. Puolessavälissä puistoo sain kiinne minnuu hitaammi etenevän ruottalaisen juoksijan.
Mie hijastin omaa kyytijäni, ku eläkkeellä jo oon, eikä hautaa pitemmälle oo miullakaa tarkotus ehtijä. Siinä pakistessa selvisi, että ruottalaine on Mas Amigos - yhistyksen Viisas Resitentti, ja käypi kaks kertaa viikossa jolkkaamassa 18 kilsan lenkin 67 ikävuuesta huolimatta.
Hölkättii porukalla Sitte ratanpohjalle, ja siitä edelleen kaislikoijen lävitte, ja Sitte jo oltiikii Resitentin mörskän tietämillä ja meijän tiet eros hyvän elämän toivotuksiin.
Mie lisäsin pikkuse vauhtija ja lönkkäsin Alzheimerin ohitte venesataman rantaan ja siitä jatkoin rantabaanaa pitkin mörskän suunnille.
Kaks-kaks-kakkosen kohilta koukkasin Röntgenijä pitkin Pariisille ja siintä mörskälle Seratonin roskalaatikoille, jossa nykysin asustelen. Lenkille tuli pituutta vajaat 23km, ja leveyttä vähän vähemmin.
Nytte on Sitte herkistely-reenikin saatu tehtyy ylihuomiselle Tour de Santa Polalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti