Mieli tekis nyt vähäsen kirotapärähyttää, mut tännää sitä hommaa on jo tehty ihan tarpeelline määrä. Miehän sain tuolta Santa Polan muolimaratonilta muistaakseni elämäni ekan rahapalkinnon. Tai ihan tarkalleen ottaen paperilämiskän, jolla ois Sillon sunnuntaina pitänny lunastaa 10 euron seteli, johon kolmossijani oikeutti..... No silleehän myö ei sunnuntaina tehty (ois EHKÄ kannattannu), eikä Olakaan sitä 30 euroaan myöskään lunastannu.
Senverta oli esityötä tehty, että oli selvinny Se, että Santa Polaan on tehtävä uusintahyökkäys voittorahojen saamiseksi, ja Kari lupautu meijät sinne kuskaamaan ja muutenki avustamaan jästipääkaksikkoa.
Voimakolmikko Sitte aamulla lähti posottelemaan Santa Polaa kohen. Ajettii maalialuveen tuntumaan satamaan, ja lompsittiin siihen Peskadora-paikkaan, josta rahat ois Sillon sunnuntaina ollu saatavissa. No eihän Se titenkää nytte onnistunnu, vaan virkailija meijät viittilöi lähellä olevaan kaupungintaloon, ja siellä homma Pitäs selvitä.
Siintä Sitte vielä hilpeellä mielellä taivallettiin muutama talonväli kaupungintalon aulaan, jossa miliisi toppasi voimakolmikon, ja taas kaiveltii lanketit esille, ja esitettii asijamme, Kari sujuvalla espanjan kielitaijolla, ja Uuno sönkkäsi väliin vähemmän sujuvalla ja Ola kannusti vaan muuten. Miliisi muutaman puhelinsoiton jälkee meille rautakangesta taivutellen väänsi, että ei pojat nyt onnistu. Homma ois pitänny hoitaa Sillon sunnuntaina. Kyllähän meilleki tuo oli selvinny jo aikoja sitten.....vähän sapetti.
Jo liijan vanhoista miehistä koostuva voimakolmikko lähti niskat kyömyssä, ja tappijomieliala päällä poistumaan kaupungintalon aulasta.
No olihan meillä vielä oljenkorsia takataskuissa, ja Yks niistä oli Pelugeerija Paco, joka oli kisaorganisaatijon jäsen, ja Karille tuttu. Eikä muutenkaan tullu kuuloonkaan, että vielä ois luovutettu.... Nytte oli jo kyseessä periaatteellinen asia, ja sitä ei nyt enää tässä vaiheessa luovuttelemaan ruveta. Ongelmana oli nyt, että meillä oli hyvin, hyvin pieni haju siitä, missä Pacon tukanleikkuuliike sijatsi, ja Se haju ei riittänny paikan löytämiseen saakka.
Ei muuta ku taas puhelinlinjat ja niskat punasiksi, ja soittelemaan hajun vahvistamispuheluita. No kyllä Se Pacon liike ja Pacokin viimein löyvettii, ja leikkuulavetilla ja venttausrahilla istuvat säpsähti, ku voimakolmikko astu liikkeeseen sissään ja esitti Pacolle asiansa. Paco lupasi yrittää homman hoitaa, mutta vasta neljältä....no meillähän ei vaihtoehtoja ollu, ja ei muu auttannu, ku hyväksyä ehotus ja tulla neljältä takas Pelugerijaan.
Aikaa oli ja rutosti, eikä ainuttakaan tupakkimiestä mukana, joten lompsittiin Santa Polan katuja, kujia ja Rantabulevardeja ristiin rastiin. Välillä käytii kahvilla, ja Sitte jo nälkäki yllätti lompsimiseen kylläntyneen voimakolmikon.
Juhlan kunnijaksi mäntii Oikeen pöytäliinaravintolaan syömään. Alkuruuvaksi tarjottii näkinkenkä- eli simpukkasalaatti. Uuno veteli hyvällä ruokahalulla ne pikkuriikkiset kengät sieltä kuoren sisältä notkijasti suuhunsa, mutta sitä ilmeisesti isompikokosta näkkijä jäi Uunon tyhjähkö vatta kaipaamaan salaattivaiheessa. Tuo "näkkivaje" kyllä tasaantu kun loppukahveja ryystettiin kitusiin.
No Sitte usijamman tunnin ja melkosen rahamäärän kuluttamisen jälkeen kello läheni neljää, ja myö ruvettii hiissautumaa Pelugeerijaa kohen. Paco Sitte meijät näki tiellä lompsimassa, ja huuteli meijät tyköönsä. Siinä Sitte auton konepellin päällä oli juhlallinen sekkijenluovutus. Ola sai 30€:n ja Uuno 10€:n kokosen sekin nimijensä kirjotuksijen jälkeen.
Sekithän
oli Sabadell-pankista ja myö hymyssäsuin taas lompsittiin muutama kortteli lähimpään Sabadelliin. Ovia ei siihen laitokseen meinannu löytyy mistään, ja syykin siihen meille pian selvisi. Kiinnehän Se peyhana tietysti jo oli.....voi.....
Siintä taas tohvelija toisen etteen ja satamaan ja autolle. Sitte ettimään toista Sabadellija, ja mielummin semmosta, jossa olis ovi, ja sekin ois vielä jos mahollista, ni semmosta avattavaa mallija. No sekin löyty, ja auto parkkiin. Kari jäi oottelemaan ja 2/3 voimakolmikosta suuntasi päättäväisesti askeleensa kohen Sabadellin konttuurija.
Ensimmäisestä ovesta sissään Kyl päästiin, mutta Sitte taas perkele toppasi pari korttelija hyvin sujunnu eteneminen. Nytte Se toppi tuli pankin viimeseen oveen. Myö oltii vasta pankin automaattiosastossa, ja meilleki valkeni heti, ettei näitä meijän taskuissa polttelevia paperiarkkeja saa millään konstilla tässä huoneessa vaihettua riihikuiviksi.
No siinä oli Yks pariskunta roplaamassa automaatista rahhaa tai vaan muuten pöyhimässä saldojaan, ja Uuno kyselemää, että millon konttori on auki. Selvisi, että huomenna klo 8-14 ja torstaina Sitte myöhempään.....
Tässä vaiheessa myö Sitte luovutettii yli 9 tunnin työpäivän jälkeen, mutta huomiselle on jo suunnitelma, ja suunnitelman varasuunnitelma, ja sillekin varasuunnitelma laadittu tuon suunnattoman 40€:n rahasumman kämpille saamiseksi. Pahimmassa tapauksessa huomenna polkastaan pyörillä Santa Polaan Sabadellijen ovija auki yrittelemään.....
Tän päivän saldo oli aika niukka. Voimakolmikon yli 9 tuntiseksi venähtäneellä työpäivällä saatiin vaihettua aamuset paperilämiskät samankokosiin, mutta erivärisiin lämisköihin, mutta riihikuivaksi niitä ei vieläkään pysty kukkaan sanomaan, ei ees Uuno.
Ja vaikka nuo rahaksi joskus Sais vaihettua, Uunon ammattilaisuran ekan rahapalkinnon "hommauskulut" on jo nyt moninkertaset verrattuna tuohon voittosummaan 10€......Oottelen innolla suomen verottajan yhteyvenottoa...en nimittäin meinaa vielä urani tässä vaiheessa tuloksi tätä laskea....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti