Piru Valoa Kantaa

Liikunnalliset "surut" on muutaman päivän ollu minimissä poloven takija. Suruva ruuvaa puseroon ja masennusta näkkyy maisemissa. Eilen alotin kuitenki lukemishomman ja tuon "norskittaren", Karin Fossumin: "Piru Valoa Kantaa" -kirjan. Melkosta meininkijä ja vajaita on vappaalla jalalla muitaki ku Uuno, jos kirjaan on uskominen. Ja mikä ettei ole. Onhan teksti painettua sanaa. Lueskelin sitä yheltä makuukseltani puolenvälin kieppeille...."Mukavaa" luettavaa, kun ei muutenkaan nukutuksi saa....ei kuitenkaan ihan heikkohermosten kamaa, vaikka Uuno sitä lukeekin.

Tännää oli tunnin fykikaalinen sessijo, joka oli sieltä "kunnon kurmotuspuolelta" eli ei ollu ensinkään pelkää pintahiplausta.

Uunomussiikkia vuoskymmenten takkaa, joka soppii hyvin syksysiin fiiliksiin TÄSSÄ!

Koitetaan pärjätä kaikesta huolimati.