Kyl on rentouttavvaa ja muutenki letkeetä päästä Perslantijan meiningeistä ja siellä vallitsevan niskoja jäykistävän ilmapiirin vaikutuspiiristä vähän syrjemmälle. Täällä Torressa on ihmisellä ja jopa uunollaki ihan toinen meininki. "Niskojen pakotukset" ja muukin "kirmojen herraus" heti helepottaa, ku tänne pääsee rynnistämään, vaikka vyysiset rasitukset tuppaa aina lissääntymäänki.
No se johtuu ihan vaan siitä, että siellä ei yksinkertasesti pysty, eikä kykene rennosti hommia retkahuttamaan mihinkään suuntaan, ku on sen seittemän ahistusta päällä. No kyllä sitä monta souvia sielläkin tulee väkisin väänneltyy ja "tyriteltyy", mutta tappiomieliala on ylleensä päällä, ja niskat kyömyssä, ja semmosista "tyritelmistä" mänee vähintääki niska ja muuki runko jäykäksi ja monasti kipijäksi pitkiksi ajoiksi, ja alkaa kovasti uunoo ahistaa.
Täällä sen sijaan on ihan eri meininki. Monta juoksevaa ja paikallaanki olevaa hommaa on pakko tehä, jos meinaa seuraavanaki päivänä elellä, ja välillä tullee "takkiinki" pahasti, mutta eipä tuu juuri niistä sillee väliteltyy ku Perslantijan meiningeissä.
Mie kohta lähen tästä hetekalle. Monta uunoaktiviteettii on huomiseksikin suunniteltu. Nähtäväksi jääpi, montako niistä toteutuu...heh...kääkkä kohta käännähtää kylellensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti