Meillähän oli tännää tuunipäivä, vaikka pyhänä ei semmosia sais tehäkkään. Aamulla kuuven jälkee lähettii mankeloimaa Kankeella ja Jäykimmällä kohti Orihuelaa ja siellä järjestettävää perinteistä puolimaratonia. Kolmatta kertaa oli kisassa myös 8km:n kilvan juoksentelu.
Olahan osallistu puolikaalle. Uunon kunto ei riitä ees läpi juoksemaan tuommosta matkaa ainakaa vielä, ja riittääkö koko keväänäkään? Tasan vuos sittehän tää Uunon syöksykierre jyrkkeni, kun täällä Orihuelassa rispahti tuo vasemman lonkan koukistajaelin puolikkaan juoksussa, ja piti kesken heittää koko "kepittäminen", ja pistää kävelyksi suorinta tietä maalialuveelle ja ensimmäisen avun teltoille. Siitä tuli kuukauven paussi juoksenteluun. Sitte loppukeväästä jo puolikkaan läpi pääsin kiertämään Guardamarissa, mutta sitte ennen Torresta Perslantijaan paluuta "tössin" ite liijan rankoilla satseilla kipeytyneen oikean jalan akillesjänteen, ja siinä mäni sitte joulukuuhun saakka lähes nollakilsoilla jouksuu, ja usijampi reissu lekuriloijen pakeilla. No nyt sitte on tullu taas tuoho vasempaan kinttuun "kiva" vaiva, joka estää mukavasti liijalliset juoksukirmailut.
Kankee ja Jäykin oli viritelty viimosenpäälle aikaista aamupoljentaa varten. Vielä Kankeempihan on saannu paremman kodin toisaalla, eikä se enää Uunoo ilahuta, vaan kyyvittelee täällä Torressa toisia ihmisiä. Polkemaa lähettii hilpeellä mielellä, kaljut ja takatukat lämpösinä kypärien alla. Siinä aamulla mietiskeltiin, että tarviiko ennää tän ikäset "munankuoria" riesakseen, mutta otettii nyt kuitenki ne meijän "keltasten nestevarastojen" katteeksi.
Takatukat pysy kyllä lämpösinä koko reilun kolmenkympin mänömatkan verran, mutta räpyläjalan ulommaiset osat, eli varpaat alko sinertää jo alkumatkasta ja kätösiäki vähän kylmäsi. "Keltasen nesteen" varastoja tyhjenneltiin muutamia kertoja "ala-venttiileistä", ja oijottiin samalla koukkuun jämähtäneitä jäseniämme. Matka mäni ratevasti, ja oltii tutulla pelipaikalla ennen muita.
Lähettii kävelemään vähäksi ajaksi kylälle ja ettimään auringonpaistetta. No löytyhän se ja Uunoki sai vähän räpyläjalkojen ulokkeissa veret kiertämään. Sitte takasin, ja torsaalijen hakuun. Jakopaikkaa ei vanhassa paikassa näkynny, ja mie kysäsin epsanjalaiselta, että mistä ne saapi. Neuvojen mukkaa sitte kortteli kierrettii, ja sieltähän ne löyty, ja iso kassillinen muuta kamaa ja tekninen paita.
Kankee ja Jäykin oli lukittu toisiinsa, ja ne jätettii näkösälle paikalle. Oishan siellä nyt ollu pyörillekin järjestetty oma pilttuu, mutta ei enää ruvettu vekslaamaa paikkaa. Ruvettii siinä pikku hiljaa vähentelemää vermeitä ja pakkailemaan ylimääräsiä reppuihin. Reput ku oli saatu pulleiksi ja kisavehkeet niskoille, vietii reput säilytykseen piltuuseensa.
Avaimet, Huan viemän, ja vajaan satasen verran mukana olevia "hätävaratineroita" jätin "tissiliiveihini", joita kanniskelin koko kisan ajan mukanani. Ihan mahtava keksintö tuo joskus jostakin palkinnoksi saamani liivi.
Sitte verryttelemään. Monia oli tuttuja juoksijoita mukana täälläkin, nuorempia ja vanhempia, joijen kanssa Uuno aina koittaa jotaki sönkätä, jotta kieli ja taito karttusi. Ja kyllä se karttuu tällee itekseenkin opiskelemalla ilman kiirettä.
Sitte piti jo nilkutella lähtökarsinaan. Nyt olin vähän myöhässä, eikä karsinaan päästetty enää etupuolelta suoraan lähtölakanan alle, vaan piti männä jalkakäytävän kautta ja pitkälle taakse keulaviivasta. No siinä mäni miun eellä levijäharteinen körmy, ja mie sitä härskisti seurasin parin metrin päähän keularivistä, mistä olin muutenki tottunnu lähtemään, vaikka nyt oli tarkotus vain tavotella edellisen kisan keskitahin (4:37) alitusta.
Sitte lähettii...ja mie vetelin ihan rauhassa. Oikijalta ja vasemmalta mäni ukkoo ja akkaa ohitte hirmusella kiireellä. Annoin männä suosijolla ja tiirailin vaan Esijuoksijaani kaikessa rauhassa. Homma näytti ihan hyvältä...reiluu 4:30 kilometrille.
Jatkoin samalla systeemillä, ja jossaki 4km:n kohilla alko tilanne vaihtumaa Uunon kannalta. Mie tulin maalii ajassa 36:29 ja keskitahiksi Esijuoksija näytti 4:29 ja olin nuorisopainisarjassa Veteraano B eli M50 sijalla 22. Loppuun saakka " painijoita" oli tässä poikaporukassa 85 kappaletta.
Ola juoksi, olosuhteet huomijoijen mukavasti myös alle tavoiteaikansa 1:35 ja oli yli-ikäsenä sarjassaan sijalla 6.
Pasi H oli kokonaiskisan sijalla 4. Ja oman sarjansa voitti.
Maalialuveella sitte saatoin taas tössijä, ku en jokahiselle jaettavaa mitalija kaulalle saannu...no en oo varma, että jaettiiko sitä 8km:ä juosseille. No niiitä rinikoita on kyl kaapit jo täys muutenki. Sitte hyökkäilin servojuoma tiskille, ja siihe jämähin pitkäksi toviksi. Sitte kapsäkin hakuun ja kattomaa puolikkaan maaliintulijoijen kirmaamista pitkin pitkää punasta mattoo yli maalilinjan. Tarkotus oli ottaa myös video Olan maaliinjuoksusta, mutta se tuli niin ripijästi, että ei hijastoimiselta Uunolta onnistunnu.
Ola ku karsinoista kotiutu yleisön puolelle ja kipasi reppunsa hakemassa, alettii pikku tovin päästä pakkailla kamoja ja valmistella hyppyä Kankeen ja Jäykimmän satuloille, ja kohti Torreviejaa.
Nytte ei ollu kyyti kylmää, kuten aamummalla, vaan hikistä ja raskasta. Jalkoja hapotti ja aurinko porotti. Ajettii Bigastron keskustan kautta, kahvin toivossa, mutta siellä oli kylällä kirkkokinkerit männeillää, ja koko kylä oli kirkon liepeillä ja it-tykistö ampu pommeja taivaalle, eikä mikkään kafeteria, eikä muukaan paikka ollu auki. Ohitettii kinkeripaikka ja hatuton kirkkoväki vähin äänin ja kypärät syvällä päässä. Sitte topattii lipittelemää yhet kisakassissa olevat Amstel-servot penkille aurinkoisen aukion reunaan. Siinä puhalleltiin ja voijeltii kärsineitä jäsenijä ja kuivia kurkkuja servoilla.
Sitte matka jatku, ja seuraava pyssäys tuli pikasesti Brittiläisen Petroolivirman kohilla....kahvii piti saaha, mutta jäätelöki kelpasi sen korvikkeeksi. Taas jatkettii muutama kilsa. Sitte jo löyty paikka, josta sastii kupposelliset kahvia kitusiimme. Siinä ko ulos tultii kahvipaikasta, tuli tuttuja vastaa ja jutusteltii pitkää elämän menoa ja vastustuksia.
Sitte jatketii, ja "takatukilla" oli eessä alamäki ja myötätuuli. Los Montesiinosiin ei kauvaa lasketeltu, vaikka reisilöitä jo kovasti hapotti. Käännyttii sen jälkee tutulle radanpohjan hiekkapätkälle ja kaislikkokohtaki ohitettii vielä molemmat pystyssä ollen ja jatketti hoippumista Alzhaimerille ja mörskälle huonomuistisina ja -voimasina.
Viimone pinnistys oli kantaa Kankee ja Jäykin tänne toiseen, eli kolmanteen kerrokseen. Nyt harmitti ekkaa kertaa, että oli Kankeen keulilla tuo täpötäysi syöttö- ja juottokaukalo.
Kämpillä on jo taas huuli ka likaset rätit lennelly lähes entiseen malliin...kyl tää vielä tästä elämäksi kääntyy....heh...ennen kuolemaa.
Kiitokset Olalle ja muillekin tutuille ja tuntemattomille kannustuksesta!
Tulokset löytyy TÄÄLTÄ.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti