Uunoilu per päivä

Tänään vietin koko päivän sontakasaa aktiivisesti talikoiden mörskän uumenissa lähes hulluuden partaalla. Talikko lentää käjestäni muutaman päivän kuluessa. Jälellä on enää pieniä levityksenvarmistelujuttuja, ja sitte on homma omalta kohaltani valmis unohettavaksi TOISTAISEKSI, ja ruveta oottelemaan saavatko toiset vielä aikaseksi isomman kasan. Nyt tän kasan levitykseen on männy miulta aikaa jo yli puoli vuotta, ja samalla oon kyllä henkisesti valmistautunnu paljon isomman kasan levitykseen tarvittaessa, mutta sitä kassaa en oo aikonnu yksin enää levitellä, vaan hommaan siihe levityksee jo ammattitaitosempaa väkiä avukseni tarvittavan määrän. Kerrostalon sisäpihalla oli kuitenkin mahollisuus testata maksimivauhtia. Kovaa oli kyyti pyöräillessä ja talikoidessa. Kuva: Ola.

Tänää oli monessa suhteessa hyvä, jos en sanoisi ihan mahtava päivä, ja eilen tätäkin huonompi.

No uunoilutahti on nyt vakiintunut tällä viikolla näköjään yhteen isompaan uunoiluun per päivä.

Maanantaina oli passi ja ajokortti kateissa, ja mörskä piti kääntää ihan nurin niskoin ja ylösalasin, ja silti ei passia ja ajokorttia löytynny, ja ajamaan oli kova kiire, ku Sitikka piti paluttaa. No eihän sitä kortilla ajeta vaan autolla, jotta oishan se Sitikan palautus onnistunnu ilman korttiakin.

No kyl ne sitte ihan viimesekunneilla löyty verkkapuseron ouvossa paikassa olevasta vetoketjutaskusta.

No eilisen uunoilun seurauksena ei ollu hanskoja enää käsissä illemmalla. Ne oli päivän melskauksissa johonki päässy haihtumaan, ja tän päiväsen uunoilusessijon suoritin aamupäivällä.

Ola käi patongin syöntiin, ja veteli puolmetriset siivut patonkija ja siivujen päälle Alcantarillan kisasta saamaansa voittomarmelaadia. Sano sitte, että laita sieki marmelaatipatonki, ku nuita nyt on ylenmäärin marmelaatipurnukoita.

Mie otin pakastimesta patonginpätkän, ja nakkasin sen mikroon...ja täyvet lämmöt päälle masinaan. No siinä tuli muuta toimiteltavaa, ja patonki unehtu sinne liian pitkäksi ajaksi käristymään...heh...niin pitkäksi, että kyökkiin alko tulla palaneen patongin ja käryävän muovin hajuyhistelmä.

Patonki oli paistunnu syömäkelvottomaksi korpuksi, ja ylisuuri lämpö oli polttannu suojakuvun päälle ison reijän, ja kun masiinan oven sitte aukasi, kyökki oli täpötäys keltasta savua.

No kaikki räppänät sitte levälleen ja julma tuuletus päälle koko mörskässä. Senverta homma korpesi, että enää en patongin käristystä ruvennu uuvestaa yrittelemään, vaikka kämppis kovasti siihen yllyttikin suupielet makijassa marmelaatissa.