sunnuntai 18. helmikuuta 2018

III Carrera contra el Cancer Elche. 18.2.2018

Kävästii tännää tuolla Elchen suunnalla kanttailemassa. Siellä oli mahollisuus hakaneuloilla liitellä numerolappu rintapuolelle, ja kyykkiä sitte jokunen minuutti oottelemassa merkkiä, jonka kuultuaan sitte jokahine lapun omaava saatto alkaa liikuttelemaa nilkkojansa, kukin omaan tahtiinsa.

Valmennuspäällikkö käy läpi heti juoksun jälkeen videotallenteet.

Myö tietysti tuo mahollisuus käytettii ja oltii kolmistaan siellä liittelemässä, kyykkimässä ja nilkkojamme liikuttelemassa. Oli mahollisuus myös toisessa sarjassa huvikseen vaan kävellä. Myö osallistuttii kuitenki juoksusarjoihin kaikki.

Pelipaikkojen tuntumasta ku löyvettii kulkupollelle sopiva pilttuu, lähetti torsaaleijen ettimisee. Siinä oli vähäsen aluksi pientä "säätöö", ku oltii väärässä "torsaalirinikassa". Sillä oli vaan "marssijoijen", eli kävelijöijen rekvisiitta, ja myö oltii osallistumassa " kinkkauskisaan", eli kilvanjuoksenteluun. No sieltä meijät kuitenki lähes "käestäpitäen" talutettii kirkon toiselle puolelle kisan lähtöpaikalle, jossa sijaitsi meijän torsaalit.

Siinä Uunoo taluteltaessa miun oli tuohon espanjankieleen senverta keskityttävä, että jäi tuon pollen pilttuun sijaonnin rekisteröinti huonolle tolalle, ja se sitte kostautu vähäsen myöhemmässä vaiheessa.

Hanne pokkasi taas ykköspalkinnon

Torsaalit saatii ja voimakaksikon piti vielä käyvä vanhojen rutiinien mukasesti uuvestaa pollella vaihtamassa vermeitä niukempiin. No Uuno sai pollen " suitset", eli avaimet mukaansa, ja Olan kanssa lähettii pollelle. No Ola oli ns. "kartalla", mutta Uuno ei ollu, ja kohta Ola oli Uunon näkökentän ulkopuoella, eli Uunolta kateissa. No Hanne ja Jore oli kuppilassa, ja mie käin sieltä ottamassa uuven vauhin ja lähin pollee ja Olaa etiskelemää. No kyl ne suht helposti kuitenki löyty, ja myöki saatii kisavehkeet vaihettuu päällemme.

Ilma oli ihanteellinen juoksu-urheilun kannalta. Lämpötila +15 maissa, lähes tyyntä ja aurinko pilvien takana piilossa.

Lähtö tuli ajallaan ja kukin lähti nilkkojensa liikutteluun tavallaan. Perinteenähän täällä on myös ollu aiemmillakin kerroilla se, että musiikkiämyrijen volyymi-nappuloita säätelevä desipelivahti käyvää "kolkkaamassa" puupölkyllä lähön ajaksi, ja nappulaat väännetään vängällä kaikki "kaakkoon". Niin tehtii myös tälläkin kerralla. Kovasti on varmasti jo kuhmurainen vahin kallopuoli, jos sama vahti on hoijellu hommaa pitemmän aikaa.

Ola pootijumilla myös ykkösenä.

Mie sain paikan pari metrii eturivin takaa, ja koitin lähtee rauhassa liikkeelle. Taas mäni "Ristoo" ja "Lyytii" molemmilta puolilta solkenaan ohitte. Mie vilkasin kelloo ekan kerran ja näytti 4:50 keskitahtii. Vähän liian hitaalla oli ottalohkot....kiristin vähäsen. No se oli vähäsen liikaa, ja saavutin kilsan kohilla 45min "aikapollan". No siinä ilmesty Olaki miun ettee "pollaukon" taakse. Jonkun matkan päästä Ola kuitenki tiukkas vauhtii, ja mäni mänöjään. Mie kiikuin pollan mukana jojonki 4-5km:iin, mutta sitte rupesin jäämään kyyvistä. Viimone niitti oli tuo jokiuoman juoksuväylän kapeikkopätkä, joka ruuhkautu, ja samalla pollaukko ja koko siinä ympärillä rynnnivä rykelmä katos horisonttii.

No sitte käännähettii taas kertaaleen jokiuoman toiselle puolelle, ja myötätuulipätkälle. Siinä rupes Uunon vanha kone ottamaan mukavasti kierroksia, ja mie sain pollaukon kiinne jossaki seiskan kohilla, ja en siihe kyykkimää taakse jäänny, vaan painelin ohitte saman tien. Siinä myötätuulipätkällä ohittelin useita muitakin juoksijoita.

Sitte alko kyl hyytämää jo kinttuja ja juoksu alko maistumaa pajupuun syönniltä. Viimone niitti oli sitte jo ennakkoon tiijossa oleva jokiuomalta nousu ylös ihmisten ilmoille. Siinä jalat löi setsuurija ja pumppu ylilyöntejä. Se perhanan pollaukko mäni siinä mäjen päällä Uunon ohitte, ku mie jäin niijen setsuurijen ja ylilyöntijen kanssa värkkäämään ylämäjen päällä. Yhen ysikymppisen jälkeen oli tiedossa maali, ja hoipuin sinne Riistailitermein sanottuna Ronttikutosella. No hyvä, että se ei ollu tuo kämpillä keksitty uus Riistaili-termi Niskaseiska. Siinä tullaan maahan niskoillaan, ja niska napsahtaa seittemännen nikaman kohilta katki...ja se on sitte siinä. Niin oli Uunon juoksuki.

Tänään kannatti olla juoksussa mukana. Saatiin kuukaudeksi käyttöön Bemarin "räppänä", kun meillä oli suurin voittajien ryhmä. Kuva: Jore

No hyvin se mäni meiltä kaikilta kolmelta. Hanne voitti oman sarjansa. Ola omansa, ja niin teki myös Uuno.

Kiitokset Valmennuspäällikölle, Hannelle, Olalle ja muillekin tutuille mukavasta päivästä taas kerran.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ


2 kommenttia:

  1. Voi jessus. Ootte te kovia. Onnittelut kaikille ykkössijoista.
    T.Quatro

    VastaaPoista
  2. Kiitos Quatro, mut minnuu älä veikkone koviin yhistä...mukavaa siellä oli taas kerran. Joko on kapsäkit pakattu ja lentovenhosta paikat? Terveiset sinne kaikille!

    VastaaPoista