Viime kesän tapahtumat on saannu Uunon mielen matalaksi ja kissa on mausta päätellen päässy kakkasemaan myös suuhun. Se on saannu miun ottalohkot siirtymään näköjään pysyvästi tuon Pooklöövin keksimän tyylin käyttöön, eikä siintä mittää hyvää seuraa, se on varma. No onneksi on ollu aikaa miettiä ja henkisesti valmistautua tulevaan rytinään. Ei oo oikeen tännekään jaksannu paskoo ees kirjotella, ku ottalohkot on joutunnu jatkuvasti mietiskelemään muita asijoita.
No täällä Torressa on hyvä niitäkin mietiskellä ja muutenki on mukava ja otollinen ympäristö Uunoilulle. Erityisesti mörskälle pysyvästi pesiytynny hurtti huumori pitää vanhan mielen virkijänä. Ottalohkojen tuuletukseen on myös hyvät mahollisuuvet ulkosalla, kun ei pahemmin satele ja mukavasti paistelee. Tänää oli kaikin puolin yks mukavimmista päivistä.
Yks hyvä juttu oli se, että tuohon vasemman jalan kantapään ulkosyrjään pitemmäksi aikaa pesiytyntyt kipu saatiin häädettyä pois, toivottavasti pysyvästi, ja niin kyllä luulen.
Vaikka meillä on ollu voimassa Olan kanssa allekirjotuksia vailla oleva sopimus siitä, että Olan ei tarvisi Uunon fysiikkavaurioita eläkepäivinään rassata, niin nyt Ola teki taas poikkeuksen. Oisko jo kyllästynny Uunon ujellukseen ko ei ennää oikee kärsinny askeltaa juosten, eikä oikeen kävellenkään, mäne ja tiije?
No toistamiseen Uunon kinttu otettii eilen "työn alle". Vaiva oli viikonlopun kisasessijosta pahentunnu, ja Uuno harkitsi jo vihoviimesenä oljenkortenaan Hospitaaliin nilkuttamista tällä viikolla, ja juoksukilometrien vähentämistä viime viikon viidestä nollaan kilometriin. Nyt oli Olan tutkimuksen kohteena kantakalvo. Edellisessä dignoosissa kipein kohta paikallistui pistemäisenä, mutta nyt laajempana alueena.
Viitisen minuuttia olan peukalo teki tutkimustyötä ja Uunon suusta tuli sessijon aikana joitakin julkasukelvottomia juttuja, ja hikiä alko puskemaa mukavasti retonkiloihin. Lyhyehkkön käsittelyn jälkeen mie kattelin avainsanaston Googlesta ja pyyhkäsin tien toiselle puolelle apteekkiin. Siellä mie täräytin tiskiin, että miulla on "inflamación de la membrana nasal" eli "kantakalvon tulehdus", ja että löytyskö satagrammasia Voltareenipillereitä ja jotaki vaksia ko. vaivaan. No löytyhän niiltä tietysti tuommoset yleiset ainekset heti. No samalla kyselin mahollisuuvesta männä EU:n sairasvakuutuskortilla Torreviejan Hospitaliin, ja siellä sanovat, että kyllä se onnistuu.
No jalka alko jo heti käsittelyn jälkeen tuntua tosi hyvältä, ja kipu hävisi lähes kokonaan....heh. Sitte mörskällä nakkelin pillerit naamaan ja vaksia jalkapohjaan, ja kovalla pallolla hinkkasin sitä vielä hirmusesti. Tänää oli sitte vielä Anniinalla tunnin hieronta ja siellä jatkettii vielä tuota kantakalvon muokkausta muun muokkauksen lomassa. Lähes kivuton on jalka, ja ennen ulkosyrjällä askeltaminen teki tosi kipijää, mutta nyt vois vejellä jo vaikka ripaskaa ulkosyrjällä. Ihan mahtavaa...Kiitokset kämppis-Olalle ja Anniinalle hyvästä Uunovanhuksen hoijosta!
Ei siellä varmaan tulehdusta paljo liene, ku vaiva niin nopeesti helepotti, mutta pillerit pitää mielen virkijänä oli ne mitä hyvänsä, eli niijen natustelua jatkan kuitenkin jonkin aikaa.
Kunnon uunoiluunhan kuuluu että sattuu ja tapahtuu. Sattumiseen saa apua apteekista, mutta mikähän auttaisi noihin tapahtumiin?
VastaaPoistaTäällä pitelee parinkympin pakkasia, joten kieltämättä mukavaa katsella ja kuunnella etelän tapahtumia. Jatkakaa...t:Pate
Joopa...hyvä, että Patekin vielä on "kirjotuskunnossa", ku tänne on eksynny...heh. On siihe taphtumiin ja niijen vähenemiseen usijampiki konsti. Väleneet löytyy täältä hyvin ja huonostikin varustetuista rauta- ja kiinanmiestenki kaupoista. Nyörinpätkä ja rasvapurkki. Varmanpäälle jos haluaa pelata, ni täällä kolmannessa eli toisessa kerroksessa ku viritelmän kehittekee tuohon parvekkeen kaiteeseen, ni nyörinki katkeeminen ei oo maanpäällisten tapahtumien vähenemisen esteenä. Luulisin, että noita maanalaisia tapahtumia ei paljoo ole matosten työn jälkeen. Eilen oli täällä lämmintä jo yli 20 lussaa, tänään vähän viiliämpää. Baaritiskillä törmäsin tännää kaasutusvirman väkeen...heh...kyl tää Torrevieja on pieni, ja maalima kanssa. Pärjäilemisiin ja kärvistelemisiin. Toivoo:uuno
VastaaPoistaHyvä että kipu hellittää!! Kiva taas seurailla voimakaksikon juoksuja! Kantapään kipuun olen itsekin joutunut juoksemiset jättämään väliin, joskus pitemmäksikin aikaan. Tuolta yotubesta huomasin Juuso Simpasen kikat kyseiseen vaivaan ja kokeilin itsekin nyrkin kokoisella piikkipallolla ja TOIMI! Kipu hävisi ja nyt aina iltaisin hieman piikkipallolla hieroskelen. T: Kotkan poika vm 54
VastaaPoistaJoo, varmasti on hyvä kotikonsti tuo pikkipallokin. Ja aina kaikki "möyhentäminen" hyvästä, ni veri alkaa kiertämään. Olan peukalo on kyllä yliveto....heh...ja kipukohta kyllä löytyy. Viisnelonen on myös hyvää vuosimallia...heh...ei oo enää uuvenkarhee. Toivoo:uuno
VastaaPoista