Uunon "talsit"

Uunon "talsi" ei ollu Rojalesissa.

Eikä myöskään tänään täytenä virtaavassa Segura- joessa.

Tänää yritettii löytää Uunon "talsia", ja paria muutaki paikkaa Karin ja Marjan kanssa. Pari muuta kyl löyvettii liki 40km:n pyöräilyn jälkeen, mutta viimesin Uunon talsi jäi löytämättä.

Tällä Torressa on kyl tänäki syksynä "talsittu" semmonen määrä jalkapelilläki, että ois luullu sen talsinki löytyvän, mutta ei löytynny vielä päivällä, mutta suureksi ja iloseksi yllätyksekseni löysin talsin myöhemmin illalla. Tai tarkalleen ottaen yhen niistä lukemattomista miljardeista mahollisista Uunon talsipaikoista.

Reilun viikon sisällä oon laittannu kolme asiaa "hyvään talteen", ja niistä on kaks löytynny....oon kyl siihenki erittäin tyytyväinen, vaikka rahalliset menetykset ois ollu kuitenki vähäset, vaikka en ois löytänny niistä ainuttakaan.

Aurinkorillit laitoin Montepinarin kisareissulla semmoseen "talteen" että sen talsin löytämisessä jo mänetin tovoni ja investoin uusiin Kiinan miehen aurinkorilleihin 3,5 euroo.

Toinen asia, mitä etiskelin pitkät, pitkät ajat, oli hieronta-aikalappuni. Sitä en löytänny, ja jouvuin vaivaamaan asialla muita ihmisiä. No sekin talsi löyty loppujen lopuksi mörskältä, ja ihan näkösältä paikalta...otti pattiin, mutta ei voi ite mitään tälle käsiinlahoavalle latvukselle.

Kolmas asia, mikä sitte oli talteen laitettu, oli toinen pyöriena-avainnippu. Aamulla kun sitä etiskelin, ei löytynny mistään. Kaikki paikat kolusin, ja myöskin sen paikan pariinkin kertaan, mistä ne sitte illalla löyty. 

No aamulla kympiltä lähettii niitä paria muuta paikkaa ettimään ja mie poleksin Kankeen sovitulle kohtauspaikalle. Siellä Kari ja Marja jo oottelivatki, ja lähettii poleksimaa Quesadan liikenneympyrän kautta Benijofarin mäkeen, ja siitä oikijalle kohti Rojalesin ristikukkulaa.

Se löyty heleposti ihan säkällä, kun olin jokunen viikko käynny koluamassa jo muutamia mahollisia kujavaihtoehtoja, jotka oli sillon päättynny kaikki umpikujiin. No nyt ajeltiin kukkulalle, ja otettii vähän huikkaa, ja kateltii ku allaolevassa puistossa lennäteltii värikkäiksi maalattuja puluja.

Sitte ajeltii Rojalesin keskustaan, yli vesitäytteisen Segura-joen, ja etittii kahvihampaan kolotuksiin lääkepaikkaa. Semmonen löyty, ja mäntii ekaan maholliseen. Siinä ovella tarjoilija-muori pöllytteli hevosen kokosta vesipiippuu, ja paikka ei ihan länsimaisen mittapuun mukkaan varmaan viihtysimmästä päästä ollu pääosin huonon näkyvyyven takia, joka johtu vesipiipusta pöllyävästä savusta, mutta myö ei pakittelemaan ruvettu...

Kyl sieltä hyvät maitokahvit saatiin, ja Uuno hyvän arabian murteella tuotetun espanjankielisen, varttitunnin mittasen kielikylvyn. Kylvyn jälkee kiiteltii savupilven tuottamiseen keskittynyt omistajatar, ja lähettii kohti Quesadan huipulla olevia radiomastoja, ja sen vieressä olevaa näköalapaikkaa. Sinne mänö oli aika monimutkanen homma, mutta viimesen mutkan jälkeen sinneki löyvettii tie.

Sitte tuli niskaan jokunen vesitippa, ja lähettii letit suorana paahtamaa pitkää alamäkee kohti Torreviejaa.

Mie sitte yhen pyykkikoneellisen jälkee lähin juoksupelillä ekaks Aromatica-puistoon suorittamaa "normisetin" ja sitte käin portin takana Pinomarissa. Kauppareissu ja lihapullien paisto ja astijoijen tiskuu....siinäpä tän päivän punnerrukset.

Kiitokset Karille ja Marjalle!