Aamulla oli tarkotus lähtee ripijän takagummin paikkauksen jälkeen heti kankeilemaan tuonne kauimmaiselle salilleni normisatsin tekoon. No ei se homma sillee kuitenkaa sujahtannu, niinku oli tarkotus.
Takagummissa oli tuo piikki jököttämässä merkkinä siitä mihin kohtaan pitää paikka lisahuttaa. Otin kaikki tarvekamat mukaan, ja meinasin tehä paikkauksen autotallissa, josta valot määrävälein sammahtaa pimijäksi. Sitä varten varasin myös ottaluuvalon mukaan. No jo pelkkä ajatus, että huonohkonäkönen Uuno rupee puolipimeessä takagummin paikkauksee ontuu jo sinällään aikalailla.
Hommahan mäni persuksille lähes niin pahasti, kuin vain voi männä. Nyppäsin sen vuotokohan piikin pois, ja laskin, että seittemännen pinnan kohalla pitäs reikä olla, ja siellähän se olikin. Vähäsen pinnan karhennusta ja liimaa perään, ja hetken päästä paikka vuotokohtaan. Kaikki mäni ripijästi, enkä laiskuuttani ottannu renkaita pois vanteilta, vaan tein nopeimman ja helpoimman kaavan mukkaan homman.
Sitte sössimine alko. Oli senverta ilmaa sisärenkaassa, että en saannu heiveröisillä kätösilläni rengasta päälle, ja avitin ulkorengasta ristipäämeisselillä paikalleen...heh...no sen voi arvata miten siinä käy....tuli pari reikää lisää sisäkumiin. Alko pikkusen hatuttaa veellä kirjotettuna. Pari paikkaa hätäsesti lisää, ja nopeella tahilla taas rengas paikalleen....joo melkeen piti ilman, mutta ei ihan. Nyt jo hatutti vielä isommalla veellä kirjotettuna.
Aikaa oli jo tunti vierähtänny, ja nyt piisas tää pimeessä harjottelu. Nykäsin takarenkaan irti ja vein mörskän valosalle parvekkeelle, ja vaihoin kokonaan uuven sisäkumin vanteeelle, ja hommassa ei männy ku vajaa varttitunti.
Sitte hyppäsin Kankeen kyytii, ja poleksin keskustaan. Siinä ku pyöriskelin kujia myöten, tuli mieleen, että käympä morjestamassa Salin Kallee, jonka lähellä jo poleksin. Soitin niijen roskakorin kuppeelta, josko Kalle vaimoineen ois kämpillä. Olihan ne ja miut sitte pyyveltii sissään. Siellä sitte tuli syötyy ja kateltii hiihtokisoja, ja juteltii mukavia.
Siinä sitte juttelun lomassa Kalle kysäs Uunolta, että ootko millonkaan maistannu semmosta paukkuu, kun SILMÄLAPPUVISKI? No onhan niitä kaikenmoisia liemiä ja sekotuksia tullu maisteltuu, ja yks eksoottisimmista oli Colgate-Bacardi, mutta nyt piti myöntää, että Silmälappuviskii en oo maistannu, ja kysäsin ko. paukun teko-ohjetta.
Tuon juoman valmistaminen alotetaan jo päivää ennen aiottua juomista. Edellisenä iltana otetaan pumpulista tehyt tupot. Ne kostutetaan, ja laitetaan silmän alapuolen pussien päälle yöksi. Aamulla nää ns. silmälaput sitte laitetaa tiskipöyvälle, tai muuhun sopivan piirongin kulmalle virumaan päiväksi, ja sitte illalla viskilasi täytetään lähes piripintaan, ja siihen sekaan sitte ne hyvin viruneet silmälaput. Tässähän nuo silmälaput on ikäänkuin jääpalojen korvikkeena, ja täten ei jääpaloja tarvita ollenkaan.
Juoma on käytössä Rovaniemen Lappalaisten keskuudessa, mutta tosin toistaseksi vain melko suppeassa piirissä. Voi olla, että tän salasen reseptin julkasun jälkeen se leviää laajemmallekin käyttäjäkunnalle ja viskisieppojenki ulottuville.
Siintä jatkoin sitte voimaikusalille, ja keskustan läpi takasi mörskälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti