lauantai 16. helmikuuta 2013

Rakennusurakka

Mainiot on ollu ilmat ja aika mänee ratevasti mörskälläki pääasiassa joutavia jutellessa. Eilen oli kuitenkin viimevuonna toimintansa alottannu Olan ja Uunon putkiasennusvirma lupautunnu heti aamusta laajentamaan toimintaansa tuonne rakennusalan puolelle. Ilmeisesti viimevuotisen hyvin toimitetun urakan tai kilpailukykysen hinnan takija saatiin suppijaa tuoterepertuaaria laajennettua tuonne rakennus- ja kokoonpanon puolelle.

Uuven urakan läpiviemisen ennakkovalmistelut oli meiltä jäänny tekemättä ja epäselvää oli vielä aamu-usvan aikoihinki, oliko kyseessä sähkö- vai minkä alan urakka...

Ilmeisen tiukan tarjouskilpailun jälkeen meijän antama tarjous voitti ja rakennuttaja haki meijät aamukasilta pelipaikalle.

Vasta siellä meille pikkuhiljaa alko selvijämään urakan rajapinnat ja laaja-alasuus. Hommana oli nimittän kasata swenssonien valmistama korkija kaks osanen tee-se-ite-kaapisto vaikijaselkosen ohjeen mukkaan. Työn haastavuutta ja vaikeutta lisäsi kovasti se, että toteutusporras ja työnjohto oli kokonaisuudessaan umpisuomalaista väkijä.

Ruvettii kuitenki ripijästi repimää pakettijen pahvikuorija auki ja sitte seurasi ylipitkä mietintävaihe. EI meinannu millään löytyvä oikijaa työtapaa, jolla oltasiin saatu rompekasasta muotoiltua ohjeen loppu-osan kuvassa killistelevän kaapiston näkönen rakennelma.


Kaljut kiilsi ja kahvi, kananmunat ja hiki virtasi, ja urakka näytti pissaavan heti kintuille jo suunnitteluvaiheessa.

Ylivoimaselta tuntuvan alun jälkeen, ruvettii kuiteski toimeen ja latomaan osia toisiinsa kiinne mitä ihmeellisimmillä lerpakkeilla.

Jyske ja jytinä oli mahoton ja muutamassa tunnissa oli osista kasattu ainakin oikeen korkuinen koppi ja se hiissattiin oikealle paikalle ja nosteltiin ylös juhlallisin menoin. Saranat ja ovet kiinniteltiin paikoilleen ärräpäijen säestyksellä ja leikeltiin pahvista jalkojen alle lisäjatkeita ja koko komistus vielä ropattiin alumiinikiskoon kiinne kahella kiinnikkeellä, jotka estää huojuvan kaapiston kylelleen rysähtämisen.

Taistelun tiimellyksen pahimmassa vaiheessa välillä viilailtiin poranterijä ja rakenneltiin porauksien vaatimia tellinkejä pääasiassa tuoleista.

Homma saatiin kuitenkin vielä saman päivän aikana tehtyä ja urakan tilaaja vei viimeistely- ja saranoijenvirittelysessijon jälkee koko urakointiorganisaation työnjohtoa myöten espanjalaiseen ravintolaan syömään...

Siellä vejeltii maittavat läskit ja monenlaiset sörsselit etu- väli- ja takaruokineen kitusiin ja huuheltii ne ales talon valkoviinillä.

Sitte rötköttämää mörskälle mahan viereen pikkuseksi hetkeksi ja sen jälkee tennarijen tömistykseen mahtavan lämpösessä kelissä...

2 kommenttia:

  1. No hyvinhän siellä tuntuu menevän...

    VastaaPoista
  2. No eipä Ole valittamista ilmoissa eikä muutenkaan...lämmintä ja aurinkoista keliä on piisannu. Kahvin leitto kangertelee ehkä eniten...pitäs keitto-ohjeet liimata kyökin seinään kiinne, et onnistusi kerralla. T.uunot

    VastaaPoista