Ollu vähä hiljasempaa nyt vähä joka rintamalla pari päivää. Hommaha alko toissapäivänä, ja Uuno oli ite syypää todennäkösesti tähänki tapahtumaan. Uunon pötsihän ei tunnetusti juuri maitoo "raakana" kestä, mut siinä riisiryynejä keitellessä koppasin jääkaapista maijon jämän riisiryynijen sekaan. Sehän antaa kyl makua ja näköäki ryynisatsille. Mitään toleransseja ei Uunon pötsistä oo havittu, mutta vattanahkavaivat jäi, kun lopetin maijon kanssa lontraamisen ja alotin väkevämpien kanssa palaamisen.
No nää Iberian lehmien maijot ei oikee oo miulla hallinnassa muutenkaan, mut ei pahemmi tullu kateltuu nyt ees viimesiä käyttöpäiviä purnukasta. Ois ehkä kannattannu. Siintä tuli melkonen riesa ja rispaus.
Hyvällä ruokahalulla vetelin itelle tekemmäni muonat niinku aina ennenkin. Hetkosen päästä vetasi Uunon kaksinkerroin kipristelyt mahassa, ja vaikka reisi ei juoksukunnossa ookkaan juoksasin kohta ripijästi hyyssiin. Sieltä tuli hyvät riisiryynit "harakoille".
Perälauvotus ei oo pettänny pitkiin, pitkiin aikoihin, mutta nyt kyllä jo varmaan lahot perälauvan pätkät anto pahasti periksi ja lauvotus vuskasi koko helkatin yön.
Tilkkimisessä venähti kokonaine vuorokaus. Eilen aamulla jaksoin vasta ruveta ropeloimaan lääkearsenaaliani, koska tiesin, että siellä tähän vaivaan muistaakseni joku myrkkypaketti oli.
No löytyhän se paketti heti, vaikka viimone käyttäpäivä oli vuos sitten, "vähän" myöhässä niinku oli ollu tuossa maijossakin.
Mietiskelin sitä, että onkohan ihan viisasta uuvestaa tehä sama virhe, mutta apteekkihan on "kaukana" tuossa parin sadan metrin päässä, mut lisähousupyykki ei jaksannu kiinnostaa, joten nieleksin pillerit suolistooni. Riski kannatti tällä kertaa, ja iltapäivällä jo uskalsin ekat juomiset nieleksiä sisääni. Kova oli mouruaminen mahassa koko päivän ja pahanhajusia kaasupurkauksia lauvotuksen raoista tulvahti vielä silti aika-ajoin.
No siitä se lauvotus pikkuhiljaa alko pitämään, ja yhen mörskäpäivän jälkeen Uuno oli ko uus mies, ja Kankeella veteli jo tänää taas takatukka suorana ja kalju kiiltäen 40km:n siivun Guardamarin ja Rojaleksen suunnilla.
Mörskällä potut kattilaan ja tonnaripurkki auki, ja taas syötiin. Nälkäsen oli helppo syyvä kun perälauvotus piti hyvin. Tilkitteminen oli onnistunnu!
Hyvä että sait perälaudan pitämään. Mullakin on ollut samoja vaikeuksia ja tiedän niiden hauskuuden.
VastaaPoistaMutta vanhaa tavaraa ei pidä mennä syömään. Tästähän on varoittavia esimerkkejä korkealta valtiojohdosta asti.
Nimittäin presidentti Niinistön vaimo Jenni Haukio sai lääkärilta kuulla saaneensa salmonellatartunnan.
Haukio kovasti ihmetteli, että mistä hän on voinut sen saada, kun hän ei ole syönyt kanaa pitkään aikaan.
Tähän lääkäri totesi, että sen voi saada myös vanhasta munasta.
Kommentointi on ollut vaikeaa, kun aina häviää johonkin lähettämisen jälkeen. Kokeillaan nyt vielä kerran.
Jaksamisia sinne toivottaa Pate
Jep, hankala vaiva....heh...lekuri oli viisas mies! Kyl tääl nyt taas jaksaa ku "perälauvotus" pitää ja aurinkoki taas paistelee eilisen sadepäivän jälkee. Siellä kans sitkeesti välillä eteenpäin ja parin pakkiaskeleen jälkee taas täysillä eteen.
VastaaPoista