Ensimmäine talvi moneen vuoteen, kun näillä leveysasteilla majailen. Kylmää on ollu kyyti, ja jo tuo onnettoman olonen pikku pakkanen -4°C saapi Uunon verenkierron hyytymään.
Tänään oli jo -9°C päivälläki, ja reilun kilometrin kolan kanssa kävely vetasi toisen pottuvarpaan tunnottomaksi. Toivottavasti se ei ollu se pottuvarvas, jossa Uunon aivosolu sijaitsee.
Uuno on perustannu uuven virman: "Uunon Lana ja Lapio". Sen myötä tein myös kalustoinvestointeja. Kaluston käyttövoimana on tuttu ja turvallinen ruis, ohra ja ohrapore. Uunituore kalusto on ollu lähes 100%:n käyttöasteella viimeset viikot. Työkkäristä on vaan hankala saaha täyspäiväsiä ja täyspäisiä kaluston käyttäjiä. Näijen vekottimien käyttö vaatii kuitenkin jonkunmoista kuntoa ja erityisesti pään pitävyyttä, ettei urakat jää kesken.
Oli kyl tänää muuten mahtava ulkoilukeli, ja täällä Pohjantähen alla harvinainen herkkuaurinkoki pilkisti muutaman hetken näkösällä. Päiväki pitenee näissä maisemissa 3 minuuttia päivässä. Kahenkymmenen päivän jälkeen se on jo tunnin pitempi.
Kyl tästä talvesta selviäs helposti, mutta tuosta viruksesta en oo ensinkää varma. Piikit ei tunnu uunoille asti piisaavan, ja tuikkimistahti on semmonen, että Uuno lähennellee jo sataa vuotta ennenku piikkipukille pääsee? Siinä vaiheessa mie jo todennäkösesti haikailen toisenväristä piikkiä.
Testasin vielä auringonlaskun aikaan vuosia telakalla olleita, jo vähän homehtuneita pitopohjasivakoitani. Pertsuikki pelittivät kyllä ilman mitään hinkkauksia mahottoman hyvin, vaikka pitokohtiin oli ilmaantunnu hometta. Pikkusen pelotti kestääkö jää vielä, mutta melko kuivana selvisin mantereelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti