Taas tuli pakolliset yöunet suoriteltuu kahessa ja puolessa tunnissa...puol tuntii yrittelin sitkeesti ja kääntelin ja vääntelin itteeni hetekalla. Ei tullu uni simmuihin, jotka oli levällään ku Jokisen pojan eväät.
Pomppasin ylös, ja tirahutin yökahvit. Tän öisiin, vajavaisiin unosiin on ainaski pari syytä. Eka on se, että edellinen yö nukuttiin kellon ympäri. Toka syy on se, että juoksu-urheilusuoritukseni jäi liijan myöhäseen ajankohtaan.
Eilen tärryyttelin Rusinantella Kouvolan kotikorsulle Luumäjeltä. Sieltä lähtiessä Rouva-Uuno laitto miulle mukaan eväspussin. Pussin käyttöohjeistus jäi ehkä vajavaiseksi, tai todennäkösesti Uunon rajallinen, työaikanakin ylikapasiteetilla ollut vastaanottokapasiteetti oli täynnä, ja ohjeistus mäni sivu suun tälläkin kertaa. Toine mahollinen syy voi olla myös valikoivaksi heittäytynny kuulo. No oli syy mikä tahansa, ni mie kuitenki viskasin täynnä ruokaa olevan muovikassin ensimmäiseen, parin kilsan päässä lähtöpaikalta olevaan roskatömsteriin, ja ilosena viheltelin Rusinantten ohjaimissa ja mietiskelin, että mahottoman hyvä, että saapi asioita vielä toimiteltuu "mallikkaasti".
No manailu kyllä maitto sitte tänää mallikkaasti, ku Rouva-Uunoki kotiutu mörskälle, ja Uunon toimittelujen mallikkuus valkeni...voi perrr.
No eipä siinä mittää, suuremmat sen mallikkuuven aiheuttamat höyryt on jo haihtunnu, mutta tuo mallikas toiminta sai tänää aamupävällä pienen lisämausteen. Miulla oli tarkotus lähtee Motoseen Nettiin kaasun hakuun Rusinantella. Putsailin sen kylet suuremmista lumikinoksista, ja yritin aukasta ohjastamon luukkuja virta-avaimella...heh...ei tapahtunnu mitään muuta ku valot vilahti, mut luukut ei auvennu. Painelin monta kertaa, ja aina sama juttu...voi perrr.
Rusinanttehan on temppuillu tuon ajoneston kanssa muutamia kertoja..no sen temppuilun aiheuttaja lienee jo tiedossa ja ohjeistus eston poistamiseksikin on tiedossa, mutta nyt mäni sormet suuhun. Hilppasin sisältä hakemaan vara-avaimet, ja yrittelin sillä ohjaamoon...heh jo onnistu. No sitte kyl miulle valkeni, miks en alkuperäsillä avaimilla päässy ratsastamoon. Olin painellu koko ajan ovien sulkunäppylää...voi perrr...ei hyvältä näytä enää missään valossa nää Uuno-pojaan jokapäiväset yritykset ja tyritykset.
No nyt on jo taas seesteisempi hetki. Taijan juuva toisen kupillisen kohvia tai kahvia ja ootella rauhassa aamun valkenemista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti