Illan hämärtyessä tekasin pienen hiihtolenkin...heh...Hullujen talon (Madshus) pitopohjat oli nimensä veroset. Pito oli kohillaa, mut luistopuolelle jäi paljo toivomisen varaa. Tais männä miun suksen keskiosalle pesiytynny monivuotinen homekerros jäihin....ootellaa pohjalle suotusempia kelejä, tai sitte vejellää näillä. Kyllä siinä hijen nahkalle saapi vähintäänki samassa ajassa, ku luistaviempienki sivakoijen kanssa...ollaa tyytyväisiä.
Jos kellä on hinku tuonne "pallon" länsiosiin, sinne pääsis mukavasti Chuck Berry:n kyyvillä....no itellä jonkunmoine hinku kyllä sielläki vierailuun on, kun en oo käynny, mutta tuskin Rumplantijassa loppueloani kokonaan haluasin viettää. Jalkatyöskentely oli hyvin hallinnassa Roketti-Rollin alkulähteillä mahottoman hyvin:
Jos kuitenki hinkuaa tuonne idemmälle puolelle pollaa, ni sinne pääsee Beatleksien kyyvillä. Mie oon monesti käynny, mutta hinkuu ei sinne suunalle oo minkään moista etenkää nykytilanteessa, jossa kaiken maaliman kyykytykset jatkuu entiseen, ja loppumattomalta tuntuvaan mallliin, kunnes tulee taas uus kyykyttäjä kehiin:
Takasinhan sieltä kyllä pääsis Eruptionin ykssuuntasella lipulla mahottoman hyvin junakyyvillä:
Kuitenkaan ei kannattasi "Konnarin" kanssa ruveta ainakaa naimahommia virittelemää, niinko Mariska Veres neuvoo:
Siinäpä ne tän päivän tärkeimmät tuliki sanottuu....no mukavaa on elo päivän jälkeen hetekointia valmistellessa. Touhuu piisas joka hetkeksi ihan mukavasti....ja vieläkään en kaikkia saannu tehtyy, ja en sitä kyl ees yrittännykää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti