Kalsarienkuivatusteline

 

Aamuvuorosta ku tänää yhentoista maissa kämpälle palauvuin tärisemää reilun kilometrin kolailun jälkee, hetkosen elvyin ja höräsin kahvikupposen. Sitte takasin ulos pilkkeijen tekoon. Piti hakata pinosta jäätyneitä puita irti rautalapiolla.

Parempi puolisko lähti lämmittelemää Kouvolaan, mie jäin tänne. Pakkasta oli liikaa eli noin 15 viivaa. Auringonpaiste kuitenki houkutti ulkoilemaan, ja aattelin, että jäällä vois vejellä suksilla.

Vetasin kunnon ylivarustuksen päälle ja kahet rukkaset päällekkäin, pitäs tareta. Avannolla sukset jalkaa ja hiihtoliikkeitä kehiin. Laturaivoo en aikaseksi kyl saannu, mutta muuta vastaava kylläkin ja lenkille tuli mittaa 870 metrii. Veto nimittäi loppu heti alkuunsa miehestä ja luisto suksista....latuja ei ollu, että senkään puoleen se laturaivo ei syntynny...no muuta siinä jäällä kyl oli. Siinä oli vettä...heh ja hetkessä viijen sentin jääkerros suksien pohjissa.

Toppasin naapurin laiturille niitä putsailemaan ja uus yritys....sama homma. Sielläki oli vettä jäällä hangen alla piilossa. 

Siintä suivaantuneena oikasin naapurin mökin kupeesta tuohon kolaamalleni tielle, ja aattelin, että ne jäät lähtee siinä kovalla jääpinnalla pois suksien pohjista...vaan eipä lähtenny. Satakunta metrii yrittelin siinä tiellä hiihtoliikehintää, mutta ei tullu mitään. Sukset silpasin sitte pois jaloista ja yritin sauvan muovitötteröllä saaha jäätä pois....ei onnistunnu. 

Ei auttannu ku männä mökille murjottamaa kaikkine hiihtimineni, ja vein ne uunin kupeelle sulamaan. Pikkusen ajan päästä sukset oli sulannu, ja vähän ylikuumentunnu omaki kuuppa taasen viilentynny, ja tei uuven yrityksen. Nyt pysyin jäältä kaukana ja painelin kolatietä koko matkan ja edelleen vltaväylän yli ja siitä sysimetsään.

Ei ollu enää miun edellisen kerran latusista juuri mitään jälellä. Hirvieläimetki oli jo tällä pakkasella paikallaan jossaki pusikossa, eikä sotkemaassa Uunon latusia niiko viime kerralla oli käynny. Parin kilsan pohruamisen jälkee käännyin takasin.

Mörskällähän mie olin tekassu takan päälle kalsarienkuivatustelineen? Aikasemmi kuivattelin niitä ulkosalla, mut nykysi pitää kalsaritki olla mielummin näköhavainnon päässä ku kuulohavainnon. Niihi saattaa joku sipasta ohikulkiessaan myrkkyvä, jos ne tuolla valtoimenaan ulkonarulla liehuuvat. On maalima männy mallillensa!

Tuskin Uunoo sen sipasun jälkee lentsikalla mihikää ruvetaa raijaamaa ja elon päivät on luetut. Miul on viel puita pilkkomatta, eikä täältä ihan vielä joutasi.