Täällä vuosimallin -53 käppänä kertoo jo hävitystä kamppailustaan vanhuutta ja vaivaistaloa vastaan.
torstai 12. marraskuuta 2015
Persvalo
Pyörällä tänää pariin otteeseen päristelin ja pannulla kertaalleen ruokaa käristelin. Pariin otteeseen pumppu mäni ylikierroksille.
Ensimmäine kierrosten irtaantumine normaalilukemista sattu tuossa Locosin rannan keskivaiheilla. Mie ajelin autojen välissä ja kiihyttelin Kaks-kaks-kakkosen (tisko 222?) liikennevaloista syklofoonini vauhtii muun liikenteen mukaseksi. Miun eellä autoo ajava vanhempi naishenkilö (=minnuu vähän nuorempi) sai kesken kiihytyksen ajatuksen, että pitää täyvestä kiihytysvauhista vetästä auto oikijalle parkkiin.
Siinä ei mikkää vilkkuvalo, jarruvalo, ei evä, ei käsimerkki eikä vasemman jalan säärikarvakaan värähtänny, vaan henkilö vetäsi rattija oikijalle ja auton suoraan miun etteen...onneksi jarrut ja hermo miulla piti ja kääkkä- Uunon hittaalla jo olevien refleksilaitteijen nopeus riitti oman ajopelin ja atleettivartaloni pysäyttämiseen ennen auton oikijaa peltistä sivuovia...
Henkilö ei huomannu koko asijaa...Uunolla kävi kyllä mielessä jo kansainväliseen merkkikieleenki siirtyminen, mutta en siihe, enkä muunkaanmaalaiseen merkkikieleen ruvennu, vaan jatkoin veivaamistani.
Baarikahvijen jälkee syklailin kylillä ja sitte mörskälle läskin käristykseen. Sitte raastettu runko vähäksi aikaa syrjälleen hetekalle ja uus pyöränkanto-operaatijo Callelle.
Sytkytin Pariisija ylämäkkeen ja tarkotus oli käyvä Pinomarissa talkkaroimassa. Siintä ku Pariisin alamäkkee paahoin 40km lasissa, joku vanhempi mieshenkilö (=Uunoo paljo nuorempi) sai päähänsä tehä U-käännähyksen. No ei se perhanan pappa Uunoo huomannu ensinkää....taas vejetti kaikki liinat kiinne jarrut ja Uunon väliaikaset muovihampaat kirskuen ja vaijerit sinkuen...no kyllä se taas onneksi senverta hijastu vauhti, että sain vetastuu mankelini poikittain miun kaistalla olevan auton takapuolelta ohitte...huh...sitte en ennää jarrutellu ja viimesessä mäjen hijastemyhkyrässä lennettii jo nelipyörälentoo kahella pyörällä.
Senverta se miut taas sai miettimää sitä kypärän ostoo, että Pinomarista takasin pimmeessä poleksijessa käin La Matan kiinankaupasta hakemassa punasen persvalon pyörääni. Oma valo ei ennää piisaa näissä sysimustissa yöpyöräilysessijoissani.
Millonkohan tullee se kypärä hommattua....???
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Veikkaampa että toisessa elämässä vasta on kypärä päässä, mut toki toivosin että pikimmiten, näyttää vauhtia ja vaarallisia tilanteita tulevan eteen tuhka tihijään.
VastaaPoistaNo joo...ei tuo uus persvalo nyt vielä ihan kypärän väärti oo, mut oli halvempi...heh...1,2€ ja kypärä on halvimmillaan jotaki 7€...jos nyt sitte sillee käy, että niskat niksahtaa ennen sitä kypärän ostoo, ni älä osta kukkija horsmakukkulalle...heh...vaan osta kypärä! Kärvistelemisiin...
Poista