En tiije mikä tuossa yksinäisyyvessä minnuu kiehtoo...perusluonne? Vaikka suustani hölö oonki, mutta sisältä erakko....eli melankoolikääkkä...
Tuohon samaseen aiheeseen on männävuostuhannen puolelta senmone humppaorkesteri ko The Moody Blues tehnny muutaman ihan ylivertasen siivun:
Melancholy Man ja
Nights in White Satin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti