Tyrimällähän se piti alotella tääkin päivä. Miulla oli varattuna se leegojen kanssa pelluuaika klo 11:30. Mie heräsin jo sillo ku monet vasta miettivät nukkumaan mänöö eli puol 5.
Siinä oli monta tuntii aika teeskennellä vaikka mitä, ja sitte sekopäisenä läksin mänemää leegopeliin tuntii liijan aikasin. Onneksi oli se aika tuossa Nokijan vasarassa myös ylhäällä, ja sieltä sen tarkistin, mutta mörskältä jo olin ulostautunnu...eli vellit oli jo housuissa...turha enää rypistellä.
No köpöttelin siitä satamaan kattomaan venhojen kunnostusta. Kovaa hommaa näyttää olevan tuo kölijen kiillotus täälläki päin EEUU:ta.
Sitte kävelin takasinpäin aallonmurtajalle ja penkillä istuskelin ja mietiskelin maaliman mänöö. Sitte jo olilki aika männä linikalle leegopelliin. Nytte pääsin helpolla...ei työnnetty yhtään piikkijä leukaperiin eikä väännelty niskoja eikä leukoja sijoiltaan. Pientä ilkijän kuulosta poran ininää ja vähän Uunon leegojen käryä ku niitä sopivalle mutkalle sorvattiin...
Tineroitakaan ei nyt tarvinnu Tamaralle yhtään luovutella. Loppupelissä sillä viimosella kerralla joutuu kyllä nokittamaa maksimissaan satasen. Kielivaikeuvetki on voitettu, jos vaan palikat kasassa taas hetken pyssyy?
Tässä on niin mukavat nuo kaikki naapurit, että en hennonnu parempaan mörskään lähtijä, vaikka siihen mahollisuus ois ollu. Mörskän takana asuva engelsmanni on niin kova puhumaan, että Uuno jää kakkoseksi männen tullen. Sama on näijen molemmilla sivuilla asuvien espanjalaisten kanssa. Kieltä saapi kylvettää joka päivä vähintäänki varttitunnin näkkee ne missä tahansa, ja kovasti saapi sepustella missä on kisat ja miten mäni millonki...
mukavaa väkijä kaikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti