Uunoha oli lupautunnu kuskiksi, ja reissu oli senmukanen. Lähtijessä jo kierreltii La Siestan kotikortteleissa puolpyörryksissä, mut kapula sai vihdoin käännettyy Uunonki kovan kallon oikeelle tielle, eli N-332:lle.
Myöhän oltii liikenteessä säkkipimmeeseen aikaan, ja Se asetti Uunolle kovasti lisähaasteita. Eipä juur tuttua paikkaa ollu missään ja kertaalleen käytii jo menomatkalla "vauhtia" ottamassa jostaki tien ja rannan välisestä kylästä, jonne Uuuno ajautu, ku ote tuosta hereilläolosta vähäse pääs herpautumaan.
Repsikka onneksi oli enempi hereillä, ja päästii takasi 332:lle ja jatkamaa siitä vielä oikeeseen suuntaaki. Loppu mäniki lentosatamaan vähemmillä virheillä ja ilman ylimääräsiä "kunniakierroksia".
Sitte hiissattii auto parkkitalon neljäntee kerroksee, ja valokuva piti varoiksi napata, jotta löyvetää takatullessa autolle.
Olan vene oli aikataulusta rapijasti eellä, ja Nii oltii onneksi Viel myöki, ja käytii venesataman kuppilassa pihistämässä yhet sumpit ennen takasin lähtöä.
Autoki vielä löyvettii ja parkkitalosta säkällä osattii ulos, ja ekasta liikenneympyrästä lähettii vielä oikeeseen, eli Alicanten suuntaan, mutta ei ennää tokasta.....
Voi persuksen persus.....tokasssaki Uunon päähä jäi takomaa Alicanten nimi, vaikka täs vaiheessa ku N-338:lta tultii N-332:lle ois pitänny nimi vaihtuu Cartagenaksi.
No "mukavahan" siinä säkkipimmeessä oli maisemia ja autojen ja sähkötolppijen valoja kolmikon väsyksissä katella tietosina siitä, että ollaa päinvastasee suuntaa mänössä, mihin Pitäs olla.
No kyllähän myö siitä kääntymääki usijamman kilometrin ja vartin päästä päästii vihdoin, ja Torreviejaanki Viel ennen päivänvaloo kerittii....että semmosta....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti