tiistai 15. helmikuuta 2022

Maailma muuttuu

 

Mukavat on maisemat vuoristossa.

Oon koittannu pysyy ajan hermolla jatkuvasti lukemalla ja kattelemalla telkkaristaki maaliman ja lähiseuvun uutisointia. Samalla (ehkä?) kehittyy myös tuo Espanjan kielen ja muunki asian ymmärrys.

Googlekääntäjän ominaisuuvet on kovasti kehittynny, ja puhutun Suomen kielen ymmärrys on jo melko hyvää, eikä tarvi enää kirjottaa sinne sanoja eikä lauseita ko käyttää "mikkiä". Toisinpäin puhumisessa on Uunolla ongelma nuo sanojen painot, eikä onnistu Uunolta kovin hyvin (vielä?).

Aikasempina vuosina ihmisen sanojen "painoarvo" riippu puhujan kengännumerosta. Mitä isommat "kalossit", sen isompi vaikutus oli sanomisella. Nykysin näyttää suuntaus olevan siihen suuntaan, että kalossien suuruuven vaikutus on vähentynny, ja määrääväksi tekijäksi on noussu ihmisen hallinnoiman pöyvän pituus. 

Jotta päästään maalimanluokan painoarvoon, arvioisin näkemieni kuvien ja videoijen perusteella, että pöyvän pituus on oltava vähintään parikytä metrii (tää on ihan Uunon karkee arvio!) Uunon pikkuriikkisten ja lyhkästen pöytien pituus ei riitä juur mihinkään tässä painoarvoasiassa.

Kolhoosikokeilussaki asian huomasi hyvin. Lyhytpöytäsen Uunon "pakinoilla" ei ollu mitään vaikutusta eikä painoarvoo. Jälkikäteen harmittaa kovasti, ku ei huomannu hommata, tai tehä pitempää pöytää itellesä, eikä sillo älynny tätä syy-yhteyttä.

Tähä samaseen suureen painoarvoon liittyen, luin jostaki jutun, että yhellä maaliman pisimpien pöytien omistajista oli venho, joka oli maksannu 100 milliä, ja sen "ylhäälläpitokustannukset" oli vuositasolla 5-10 milliä. Uunolle on kyllä nyt ihan selvää, että tuo pitkien pöytien vaikutus kasvattaa varmasti noita venhonki ylhäälläpitokuluja, kun sielläkin varmaan pöyvät on maalimanluokan pituisia. Nuin pitkien pöytien ylhäällä pito on varmasti kallista puuhaa, ku siinähän tarvitaan kymmeniä "ukkoja" niitä kannattelemaan, putsailemaan ja lankkailemaan.

Nyt näin jälkikäteen Uunoo harmittaa myös kovasti, ku työaikana oli Uunon "toimistossa" vaan painava pöytä, eikä sillo älynny vaatia pitempää. Pöytähän oli valmistettu 20cm paksusta graniitista, ja paino "tonnitolkulla", mutta pituutta sillä ei ollu tavallista ruokapöytää enempi.

Käytii taas tuossa männäviikolla Orihuelan "ristivuorella" kiikkumassa. Uuno oli matkaoppaan ominaisuuvessa nyt liikkeellä, ja autolla mäntii Montepinariin ja siitä jalkapatikalla ylös. Ilma oli vähän usvanen ja näin arkipäivänä muita liikkujia vain muutamia.

Sieltä ku päästii ales, autoiltii Torreen takas ja maittavalle muonitukselle. Uunon toinen polvi tuli tuosta retkestä tosi kipeeksi, ja oli hyvä juttu, että Uuno sai kyyvin kotiportille saakka, vaikka oli alunperin tarkotus kävellä takasin tuo reilu 10km:n matka. Seuraava päivä mäni sitte polvee jäähytellessä ja Parasetamoolii rouskutellessa. Homma oli onneksi selvä tuolla ainoastaan yhen päivän potemisella. Nivelsiteen venähtäminen saatto olla syy?

No kyllähän noita muita raihnoja jäi senverta jälelle, että juoksenteluun ei oo asiaa.

Viiiiruksen ilmaantuvuuslukema on nyt Espanjassa ja Torressaki 1200 paikkeilla, ja laskee vajaan satasen päivävauhilla, ja jos suunta pysyy samana, niinku uskon, parin kolmen viikon jälkeen ilmojen lämmetessä ollaa jo alta satasessa? 

2 kommenttia: