Elämä hymyili

 

Uunon päivä alko aikasin, ja jonkunmoine vähä kiihkeempi jakso ajottu puolenpäivän tietämille. Eilen ilmeni ekalla korkiataajuisen uunin käyttöyrityksellä, että uuni ei pelitä...äänteli se kovasti, mutta letut ei säsällä lämmenny käänteli säätönuppeja tai lettuja mihin asentoon tahansa. Puolentunnin kääntelyn jälkee oman kaalin "käämitys" oli ainut, mikä oli lämmenny.

Lähettelin sitte viestii vuokravirmalle, ja sieltä soitettiin heti, että asiaa selvitellään huomenna, kun tulee oikiat henkilöt paikalle. Tänää heti aamusta soitettii, ja annettii lupa hakia korkeataajuusuuni kaupasta. No myö luvattii hommaa yrittää hoijella lähipäivinä.

No eihä meillä mitään kyytii ollu muuta ku oma "ykskyttyräisen" Uunon kyyti, neljät vähän jo epäkunnossa olevat jalat, ja samanverta myös jo elon taistoissa rispaantuneita käsiä. Lähettii kuitenki kahvittelun jälkee kattelemaa sopivaa "mikroondaa", josko semmonen 60€:n kattohinnalla löytysi.

Painettii heti ekaan kodinkoneelektroniikkaa myyvään puotiin kysymään, ja änkyttelemään epsanjaa. Ilmotin myyjälle, että mikroondaa olin vaille, ja vuokranantaja oli antannu miulle ukaasin 60€:n maksimihinnasta. No kyllähän siellä oli tuohonki hintaan muutamia yksilöitä...ilmeni myöhemmin kuitenkin "kamelina ollessa", että tuli ilmeisesti valittua se kaikkein painavin....heh.

No löytyhän se meille sopiva, ja ei muuta ko raahaamaa saalista kohti 1,5km:n päässä olevaa "departamentosia". Kahestaa raijattii raskasta konetta neljin käsin, mutta tuon pahimman oikopolkukivikon ylitte Uuno kanniskeli kamelina konetta issekseen, ku rinnakkain ois ollu mahottomuus jatkaa raahaamista. Perille saatii kone päällisin puolin ehjänä, ja kohta jo testikäristettii lämpöset patonginpuolikkaat.

 Hyvin pelitti ja elämä hymyili...