torstai 30. tammikuuta 2020

Pico de la Cruz de la Muela

Sierra de Redovan Cruz de la Muelalta katsottuna.

Eilen hiissasin itteni tuonne Orihuelan takana olevaan Montepinarin kylään Kankeella, ja sieltä jalkapatikassa Sierra de Orihuelan vuoriston rautaristihuipulle, Pico de la Cruz de la Muela:lle. Huippu on 564m korkee, ja sieltä avautuu mukavat näköalat lähiseuvulle.

Sierra de Orihuelahan on tuon Torreviejaan parhaiten näkyvän vuoren, Sierra de Redovanin vasemmalla puolella.

Orihuela Cruz de la Muelalta.

Retkestä tuli "sopivan" raskas, mikä oli ennakoitavissa, kun samasen retken olin jo muutamia kertoja tehnny aikasemminkin. Illalla jo kattelin mukaan otettavia tavaroita, vararengas, paikkausvehkeet ja työkaluja. Kaupasta hain 1,5 litraa urheulujuomaa, ja aamulla banaani, vanha patonginpätkä ja muutama siivu silavaa sen väliin eväiksi.

Lähin heti auringon nousun jälkeen pitkälle matkalleni. Vähän toivottomalta näytti Torreviejasta tiirailtuna matka tuonne vuoristoille, mutta kyllä ne ajankanssa lähenee nekin tälläkin kalustolla.

Muita Sierra de Orihuelan huippuja.

Miehän ajelin mennen- tullen tuosta Montesinosin ja Bigastron kautta Orihuelaan, ja siitä vuorta lähinnä olevaa pikkutietä Montepinariin. Kankeilua kerty reilu 38km.

Kankee lukkoon ja repun lisäksi myös pikkurepussa olevat työkalut selkään, ja muovikassissa olevat eväät kätöseen, ja kypärä toiseen, ja kiipeämään louhikkoon vajaa 4km:n matka. Siinä tuli vähän hikikii, kun vaatetta oli yläkanttiin, koska aamulla pyöräilyssä retonkia tarvii enempi. En ruvennu kuitenkaan vähentelemään, ja mihinkä niitä ois vähentänny, kun molemmat jalat, ja molemmat käjet oli jo käytössä, eikä muulivuokraamoakaan lähistöllä ollu... Jatkoin hikoiluani huipulle saakka yhteen menoon.

Näkymä huipulta.

Huipulla sitte huokasin, ja vähensin retonkejani, ja ropsahutin auki Orihuelasta ostamani "käsijarrujuomatölkin". Harmi, kun oli pientä usvaa ilmassa, eikä ollu pilvetön ja kirkas taivas. No mukava oli huipulla, rautaristin juurella taas levähtää ja patsastella, ja katella maisemia.

Sitte lähin kyykkäämään alas. Matka tuntu pitkältä jo ylöspäin mennessä, ja jostakin syystä vielä pitemmältä alastullessa, vaikka reitti oli tarkalleen sama.

Kankeella sitte kamat kiinni pyörään, reppu selkään, ja kypärä kaalin suojaksi, ja epätoivoisesti tahkoamaan kohti Torreviejaa. Kenkkumaisin paikkahan on tuo Bigastron alamäki, joka oli nyt muuttunut ykämäeksi, ja persukset kieltäyty kokonaan välillä jatkamasta, mutta pikkunen takalauvotuksen nosto satulalta kummasti vähän helpotti.

Poluilla ei kaiteita ole, ja Orimuela-kilpailussa pitää olla varovainen.

Mörskälle sieltä pikkuhiljaa saavuttelin kuitenkin itteni melkolailla suupielet vaahossa, ja väsyksissä. Kilometrejä eilen yhteensä 84. Lihapullien teko vaihtu riisin keittoon, ja matkaraportin teko vaihtu hetekalla henkäilyyn... Heh... Semmone retkuilu oli eilen.

Aamulla ku sitte noita leposykkeitä kattelin, ni lukema alko kutosella, normaalisti nelosella, ja joskus kolmosellakin.

2 kommenttia:

  1. Aikamoisen reissun olet taas tehnyt. Mukava kun ilahdutat lukijoita kauniilla kuvilla.

    VastaaPoista
  2. Kiitti Quatro, huomenna on aamusta uus retki tiijossa vilposemmille maisemille reiluksi viikoksi... Heh, jos ei kuumemittari kentällä näytä liijan korkeita lukemia. Pärjäillään!

    VastaaPoista