Äyskäröintiä

Vaikeaksi jo mänee kaikki elo tuon hajamielisyyven ja unohtelunki takia, ja siihe päälle kaikki muut elämän mukanaan tuomat riesat.

Ei tarvinnu nuorempana ihan tälleen "tahvoilla ja uunoilla" niinku nyt. Vaikkakin sillonki jo uunoiltiin, mutta eri tavoilla kuin nyt. Voihan tietysti olla, että nyt ei vaan enää nuoruuven tahvoilujakaan muista?

Homma jo alko eilen, kun lähin Mansikka-Ahon pururadalle hyppyrimäen kautta, ja siitä edelleen Käyrälammen suuntaan. Vastaan tuli entinen naapuri, ja siinä juteltiin ainaki puol tuntii. Sitte jatkoin matkaani välillä lönkötellen ja kävellen.

Käännyin takas ja koto-ovella huomasin, että avaimet olin puottannu jonnekin. Ovikellon rimputtelun ja muutaman voimallisen sanan jälkee oli peruteltava jo luvattu meno, ja lähettävä tekemää uuvestaa sama lenkki ja kyylättävä niitä avaimia. Kolmen kilsan ylimääräne lenkki tuotti tuloksen, ja toinen vastaantulija, jolta avaimiani kyselin, oli ne löytänny. Se oli mukava juttu ja kiittelin löytäjää.

Tänää kolmantenatoista päivänä, jota oon aina pitänny onnenpäivänäni, uunoiluni oli moninverroin lukusampaa kuin eilen...heh, ja päivä ei oo ku vähän yli puolen päivän. Mitä tässä vielä kerkee sössimäänkään!

Lähin aikaseen aamulla taas yhen miehen talkoisiin. Unohin lähtiessä lähtöpaikalle kassin, joka sisälsi mm. lompsan, ajokortin, luottokortin ja puhelimen. No niitä ei nyt kuitenkaan tarvinnu... heh, kun ne ei mukana ollu.

Venhosta unehtu tapin kiinnitys, ja reilu kilsa ajeltiin reikä veneessä niinku jo monet kerrat aikasemminkin on tehty. Homman huomasin sitte ku ekaa lautasatsia saaressa venhoon lastailin. Ei auttannu muu ku laittaa taskussa oleva tappi paikalleen, ja ruveta äyskäröimään vettä ja vähän muutakin.

Jatkoin lautojen lastausta venhoon, ja sitte takasin suurella syväyksellä.

Mantereella kun sain lautalastin veneestä Mazdaan, huomasin, että olin unohtannu Mazdan perälauvan välistä siihen erikseen varaamani vaahtomuovin... Voi perrr...lautalasti ois pitänny purkaa kokonaa, johon en ruvennu. Onhan siinä peräpellin suojana joku "kuttaperkkamuovi". Sai nyt kelvata pelkästään se.

Sitte venho paikalleen, ja sen tappihan oli tiukattu jakarilla, joka on normaalisti venholiivin taskussa, mutta nyt ei ollu, ku söhläsin sitä tappia siellä saaressa... Jäikö se sinne saareen?

No autolla on toinen jakari ja hain sen ja ruuvasin tapin irti venhosta.

No sitte se löyty naruläjän alta toineneki kyllä, ja pääsin lähtemään rahtarin hommiin.

Pistäkää paremmaksi...heh...jos pystytte. Epäilen kyllä että harva pystyy?