Eile käin vielä illan suussa tennareilla vähäsen tepsuttelemassa ennen muonitusta ja Seratoniin lähtöö. Hiljaa juoksin La Mataan ja siintä Vesimyllypuiston läpi Calle Morenalle ja edelleen Pariisille, jonka nimi muuttuu loppupäässä usempaankin kertaan Zorillaksi ja muuksi. Nyt jo lenssun heikentämä ruumis jakso yhtäjaksosesti juosta reilut 7 kilsaa....ja muutenki hidas juoksu maittoi...
Sitte muonituksen jälkee lähettii köpöttelemää kilsan päähän Seratonin sykkivän salsan jytkeeseen. Se sessijo vietii lävitte kahen Danken taktiikalla. Kysseinen kerhohuone, jota auki pijellään yöaikana oli tupaten täynnä. Parketilla ei kaatumaa pääse isommassakkaan huimauksessa. Ikärakennehan siellä on tämmöstä Uunon luokkaa, joilla jo horsmakukkula siintää seesteisenä lähiettäisyyvellä.....sitte jo köpöteltii paita- ja housuhihasillaan kohti mörskää. Täällä ku voipi kuunnella Seratonin Salsaa ilman palsaa. Senverta on luunmukanen lämpötila....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti