Aamulla lähin hiljaksee La Matan suuntaan lönköttämään. Rannalle ku pääsin hyppäsin hietikolle ja jatkoin tallustamistani. Jore ja Hanne oli samoilla asijoilla, ja kysyvät lähenkö kisoihin viikonloppuna. No eipä Uunoo tarvinnu kahta kertaa kysellä, ja lupasin lähtijä. Joskushan se eka kisa tänäki syksynä on juostava....sama vaikka nyt heti...vauhti on katteissa ja kaikki muukin, mutta
millä vauhilla saapi kympin taittumaan....ja kestääkö paikat?
Sitte jatkoin luonnonpuistoalueen portille. Alkuperänen ja Rouva-Uunolleki ilmotettu suunnitelma oli se, että portilta käännyn mörskälle. Sillee se ei nyt kuitenkaa männy, ku Uuno ei voinnu sitä loivaa puistoon johtavaa lankkukäytävää vastustaa, ja se imas miut sinne luonnonpuistoaluveelle...josko pikku pätkän vielä vetelis. No kyl se sitte vejeltii taas koko puistikko sinne näkötornille asti. Siellä suoritin 10min venytyssessijon joka teki hyvvää lysähtäneelle Uunon rungolle. Tuntu siltä, että raatokärpäset jo tuli ihan iholle siinä venytellessä, ja oli rippeesti lähettävä hölköttelemää puistikkoo takasin päin, ennenku kuolon kankeus iskee ja kärpäset isommalla vollyymilla.
Puistikko sitte tultii rivakasti portille ja siinä matkaa oli Esijuoksijaan tullu reilut 16km. Vesipisteellä sitte viihyin tovin virkoamassa ja vettä lapijoin kaksin käsin kaljuun ja osan sain sihtailtuu suuhunki.
Siintä jatkoin 5,5km kävellen Carreteran viertä ja Pariisia pitkin mörskälle, ja heittäyvyin suihkun jälkee hetekalle hengittelemään happee....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti