Uuno ja Niken "pomppukenkä" Bikilan juoksukenkäliikkeessä. Kuva: Manolo.
Ola-kolleega sai Uunon höynäytettyy vielä investoimaa kilpajuoksutennareihin...heh...ihmeitä pitää tapahtuu, jos tää kyytiin jäänny pari ei oo Uunon viimene, ja ihme on myös se, jos niitä "torsaali rinnassa" joskus käytän tositoimissa.
Senverta kyl Olalle lupasin, että jonkun kuvan tapasen lähetän muutaman päivän sisällä, jossa uuvet "kalossit" on miun jaloissa, ja yritän tehä jaloilla juoksuliikkeitä, tai niijen tapasia.
Todennäkösin vaihtoehto on se, että laitan ne mökille loppuiäkseni uunin pankolle kuivumaan muutaman läyttökerran jälkeen.
Kyllähän miulla on vielä unelma, että ens syksynä voisin vielä nilkuttaa jonkun lyhkäsemmän pyrähyksen jossakin numerolappu rinnuksilla.
En tiije johtuuko tää "intoilu" tuosta kortisoonikuurista, vai muusta latvan totaalisesta lahoomisesta, mut tänää hyökkäsin Kankeella aamutuimaan tuonne Elcheen, ja Bikilan kenkäkaupaan ostamaan pomppukenkiä.
Elcheen ajelin tuosta Guardamarin ja La Marinan asutusalueen alapuolella olevaa kastelukanavan tietä. Siintä siirryin hiekkapätkälle suorinta tietä Elcheen. Perillä viilistelin tuota jokiuoman väärää puolta pitkin Bikilan suuntaan, ku aikaa oli paljon liikkeen siestan alkamiseen (klo14). Liikehän on saman aukion kulmalla, mistä tuo mualiman vanhin puolimaratonkin lähtee.
Pyörän laittelin "laittomaan" paikkaan säppiin liikennemerkkiin ihan liikkeen eteen, ja rojahin hikisenä sissään pieneen liikkeeseen. Kettää ei näkynny, mutta ko huutelin Holat ja Diakset, ni jo alakerran varastotiloista tuli mukava reilun 50 ikänen Manolo miuta jelppimää. Kysäsin aluks puhhuuko Manolo inglesiä. Sano että ei, ja sitte loppuaika vejeltii Uunoespanjalla ihan sujuvasti ilman isompia sönkkäyksiä.
Kokeilin kaikenmoista kalossija, ja yhet oli erityisen hyvät...heh...ja kalliit. Ne tarttu mukaan, ja paperikassi ja iso pahvilaatikko. No kaikki otin mukaa, mitkä "settiin" kuulu, maksoin laskun ja lähin ulos kiinnittelemää ostoksiani Kankeen etukorin korokkeeksi. Korkee oli kuletus, mut hyvin pysty vielä rattia kääntelemää ja polkemaanki.
Sitte alko takasin polkemine, hyytyvällä vauhilla. Nyt mänin tuolta Fulgencion kautta, ku ei se ylämäkihiekkapätkä kiinnostannu yhtää. Kaikki muuki alko aina vähemmän ja vähemmän kiinnostaa, mitä lähemmäksi Torreviejaa saavuin.
Persukset oli kyl jo aika "kuumassa" kunnossa loppukilsoilla, ja piti kevennellä vähän päästä, nousemalla polkimille ja nostamalla takamus irti satulasta.
No nyt kuitenki hengissä (nippanappa) mörskällä, ja unihan ei nyt silmää tuu millään...joten jatkan valvomistani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti