Lätäkön takana oli tehty tutkimus, jossa yli kuus-vitosilta oli kyselty kaikenmoista. Vastausten mukkaan yks ihmisen tärkeimpiä asijoita on aika. Vastauksista myös käi ilmi, että usijat valitteli turhan murehtimisensa syöneen tuota kallisarvosta aikaa. Siinä ois ohjetta monelle ja kallisarvosta semmosta, mutta harvassa on ne ihmiset, jotka tuon ajallaan älyää. Uunokaan ei valitettavasti kuulu tuohon älyäjien joukkoon, eikä älyä juuri ennää muutakaan.
Kaikenmoisen turhan perässä on tullu ravattua. Nyt Uuno ravaa kyllä ihan omaksi huvikseen ja myös joijenki mieliharmiksi, kun en enää mitään järkevämpää tekemistä keksi, enkä pysty ittiäni motivoimaan mihinkään ns. "järkevään" toimintaan.
Tulee kyllä pohiskeltuu lähes päivittäin, että mitä järkee ihmisen elossa yleensäkään on? Tää Uunon pohdinta on kyllä melkosessa "luupissa" ja päättyy aina samaan vastaukseen: Siinä ei oo mitään järkee.
Päivällä tänäänkään ei joutannu pohtimaan tätä kysymystä vaan vasta nyt iltayöstä. Aamulla hyppäsin ilman isompia pohtimisia pyörän selkään ja karahutin Pinomariin. Siellä oli saatavilla pyörän huoltoon sopivia lenkkiavaimia. Niillä sain tiukattua takapyörän laakerin.
Samalla viilailin kynsiviilallani jarrupalojen pintoja, ku ne on pitänny hirmusta metelijä...
Sitte sytkytin Guardamariin ja sen satamaan. Kaupasta vähän evästä ja tauvon jälkee jatkoin Segura-joen toiselle puolelle. Siintä pätkä 332:sta ja vasurille San Fulgension suuntaan.
La Marinan kukkulalle nousin ja törmäsin yllättäen Helsingin Calleen. Sehän piti päähän ajella ja sitte tuli baari etteen. Beduiinit oli taas kintereillä sandaaleineen ja pääsin niitä baarille pakoon yhen Tankillisen (Tanque de cerveza) ajaksi.
San Fulgencion keskustaa. Näyttäisi, että näppäsin kuvan miliisiasemasta.
Nyt kalat läskijen sijaan pannulle ja potut kiehumaan ja muonat nassuun ja yhen länkkärin kattomisen jälkeen hetekalle murehtimaan ja tärväämään tuota kallisarvosta aikaa, mitä kuuskakkosella ei enää hukattavaksi olis yhtään.
No varsin mukava ja lämmin oli päivä, ja espanjalaista ja engelsmanninki rautalankaa tuli väännettyä omiksi tarpeiksi. Näyttää nyt vähän taas siltä, että uni ei nyt silmijen ylänahkaläppiin tartu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti