maanantai 25. toukokuuta 2015

Terwahölkkä ja -maraton, Oulu. 23.05.2015.




Mie lauvantaina aamulla klo 2:00 heräilin ja raijasin kisaromppeet ruunaan ja pientä muonaa heittelin vattanahkojeni täytteeksi ja sitte ruuna liikkeelle kohti Oulua. Siellä olin ilmottautunnu jo poikkeuksellisesti tavoilleni ennakkoon puolimaratonille.

Aamu oli lähtiessä mahtava keliltään. Lähes pilvetön taivas ja mahtava aamuruskokin ilmaantu pikku ajohetken päästä. Mukava oli ajella aikasin ku oli teillä vaan vähän liikennettä.

Pysähyin tunnin välein ja juoksin muutaman minuutin joka pysäkillä. Ouluun kerkisin kymmenen maissa.

Keli oli kerinny muuttua toiselle äärilaijalle. Lämpötila +10 ja tuulta 10m/s.

Auton sain mukavasti parkkiin kisa-aluveelle ja sitte jo hyökkäilin änkyttelemään numeroita ja sippejä ynnä muuta kamaa kisa-keskuksesta. Numeron liimaaminen paitaan ja sadetakki päälle ja verryttelemään.

Onneksi ehin ajoissa paikalle ja sain verryttelyn vejettyy läpi pitemmän kaavan mukkaan. Mietiskelin juoksenko keykäsemmillä New Balanceilla vaiko Adidaksen Boosteilla ja päädyin nyt keykäsempiin....heh...kisan aikana kyl selvis, että valinta oli VÄÄRÄ. Saje ja myrskytuuli sai miut pistämään pipon päähäni ja hihattoman urheilupaijan päälle ylimääräsen T-paijan....ONNEKSI.

Kellon kanssa oli ongelmaa ku satelliitit kateissa, mutta löyty ne sieltä viimesellä minuutilla. Sitte jo alettii lätsyttelemää jalkoja vesilammikoissa. Alku oli Uunolla nyt liijan kova....eka kilsa 4:09 ja viis ekaa kaikki alle 4:20 keskivauheilla....olin siinä vaiheessa oman sarjani kakkosena. Reilun vitosen vetistelyn jälkeen jalat oli likomärät ja niitä rupes palelemaan....ja lisää oli luvassa "lunta tupaan"... alko satamaan rakeita ja tuuli vaan ylty.....ja molemmista jalkapohjista hävis tuntoaisti lähes kokonaan. Vasemman jalan alla tuntu semmoselta niinku siellä olis ollu yhen sentin vahvunen keppi kengässä poikittain.

Kympin uinnin ja vilvottelun jälkeen rupes jo keskeyttämisajatuskin painamaan päälle noiden tunto-ongelmien takia, mutta järki sano, että se ois ollu katastrohvi....ku liikkeessäkin alko jo kohmettumaan runko ni pysähtymällä kokonaan ois kyl ittesä saannu jäätymään pystyyn....joten jatkoin koko ajan hyytyvää kulkuani maalia kohen.

Sinne lopulta mieki eksyin maalialuveelle olosuhteet huomijoijen ihan ok suorituksella ajassa 1:35:17, ja sijotus oli kolmas.

Maalissa yritin avata kohmeisilla kätösillä käteeni lykättyvä juomapullova...ei onnistunnu sekkään...piti kysellä apuva siihe ylleisöltä....ja sitte sain nieleksittyy pyllon tyhjäksi ja ruunalle nopeesti kuivaa rättijä niskoille ja suihkun etiskelyyn. Sinne ko pääsin, vilkasin niitä tunnottomia jalkapohjia.....heh...molemmat oli ihan valkoset väriltään eli jäätymispisteessä....se kohta, jossa oli tuo keppi tuntemus oli ainoa normaalivärinen alue....äkkijä kuumaan suihkuun ja siellä viihyin kyllä pitkään ja sain värjättyy jalkani pakastuslämpötilasta toimintakuntosiksi ja normiväreihinkin lopulta.

Ollilla oli kovasti kiireitä Petristä puhumattakaan, mutta Olli kerkisi kahvit tarjoamaan kiireijen lomassa Veli-Heikille ja miulle "lentävässä teltassa". Tuli hyvään saumaan...kiitos!

Hansi oli juossu täyven maratonin ja tuloksena kakkostila Tepon jälkeen omassa sarjassaan. Heidin kannustukset kyllä juottopaikalla oma pääkoppa jo usvasena noteerasin....heh. Jarmo voitti puolikkaalla oman sarjansa olosuhteet huomijoijen mainijolla ajalla ja 1:20 alitus onnistuu varmasti myöhemmin paremmissa olosuhteissa. Antti juoksi ja yleisessä hyvin 3:07 ollen nyt sijalla 15. Veli-Heikki juoksi myös voittoon omassa sarjassaan.

Kaukolla oli huonoo tuurija...takanta tullut juoksija oli polkennu kannoille ja Kauko kaatu ja iski päänsä ja jatkaminen käi mahottomaksi jossaki 7km:n kohilla...harmi homma...toivotaan, että ei mittää vakavampaa käynny?

Miulla oli esissä vielä pitkä ratsastusmatka Kouvolaan ja heti pytinkiseremonijoijen jälkee hyppäsin kovasta tuulesta huojahtelevan heppani ohjaimiin ja kannustin sen kohti Kouvolaa.....sinne ei nyt ilman vaikeuksija selvitty. Tuossa Heinolan kohilla ku Jyväskylästä tullaa on muutaman kilsan pätkä ajettava moottoritietä ennenku Kouvolaan käännytään....sitä 120km/h nopeutta ei polle nyt kestänny, vaan jotaki tapahtu???? Kojetaulussa rupes vilkkumaan kaiken väriset joulukuusen valot ja veto loppu lähes kokonaan ja heppa rupes tärisemään....vilu oli silläkin vissiin....voi perhana ....matkaa vielä omalle korsulle 70km....no sain kuitenki suostuteltuu konin pitämään ittesä hitaassa liikkeessä 50-70km/h....ja kolmosta piti kaivella ylämäjessä jo kehiin, että ei ois kokonaan hyytynny.....no korsulle kuitenki pääsin yhen maissa aamuyöllä...heh....MAINIJOTA.

Sunnuntai-aamuna sitte kaivoin tallista paljon paljon varmatoimisemman "läskikumipyöräni" ja polkasin tänne mökille Kouvolasta....perse pikkusen hellänä tosin.

Kisareissu oli kyllä MUISTIINPAINUVA...Mahtava oli kyllä viilinki, vaikka olosuhteet oli nyt poikkeuksellisen haastavat....ja mahtava oli kannustus...Ens vuonna uuvestaan, jos ollaan terveenä. Kiitos järjestäjille...kovasti varmaan työtä teetti ja olosuhteet lisäsi tekemistä. Mie oon jo ollu herreillä useemman tunnin....lämmitelly korsua...hakennu puita ja syönny....nyt kahvin keittoon....ja ruunalle tilailemaan taas remonttiaikoja.....

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

6 kommenttia:

  1. Uunon moderni viikonlopputriathlon, puolimaratooni, tuhannen kilometrin ratsastus ja viidenkympin pyöräily. Täytyy nostaa hattua ja korkealle...varsinkin kun tietää Uunon ratsun kovasti vikuriksi ja oikukkaaksi. Uunon kuntoa en epäile, mutta ratsulle lisätreeniä, että jaksaa maaliin saakka. 120 km/h:n kierrosvauhti on ehdottomasti liikaa ratsun kuntotasoon nähden. Tuumii Pate.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo...heppa vaatii lisäreenijä niinko sanoit...hmmm ja oma persekin. Hevosen huono kunto koettelee erityisesti ottalohkon vasenta puolta ja verisuoni alkaa tykyttää....persuksieni satulakestävyyttä pitäs ja ehottomasti parantaa lähitulevaisuuvessa....nii ja ne uunoiltamat pittää ehottomasti jossaki välissä. Koittakaa siellä jaksella!

      Poista
  2. Parissa kohtaa huudettiin kannustushuutoja ja Vamos, mutta niin keskittynyttä ja kovaa oli menosi, ettet kuullut/huomannut. t. sari & petri
    p.s. Auton nokka kääntyy ennen juhannusta kohti luotettavampia säitä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi harmi ku niin sekasin olin...en kyllä huomannu.....oli kyllä vaikijat olosuhteet ja hengissäpysymiseen ja keskeyttämisen välttämiseen piti kyllä keskittyä...mie lähen lämpösemmille juoksumaille syyskuun puolessavälissä....jos maisemissa ootte ja jotaki ylihelppoo tekemistä olis ni rukkaset ottelee valmiina ilmotusta....nähhään ja kuullaan.

      Poista
  3. Onnittelut pokaalisijan johdosta! Harmi etten ehtinyt pysähtymään ja vaihtamaan kanssasi kuulumisia - mukava oli kuitenkin nähdä karvainen kuontalosi pitkästä aikaa ;-). Kiirusta piti, vain kahden pystykahvin verran taisin koko päivänä aikana ehtiä paikalleni hetkeksi seisahtamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitos Pete...ymmärrän kyllä homman varsin hyvin. Siulla oli koko aika kovasti kiireitä ja olosuhteet oli vaikijat. Hommat pelitti kuitenki ihan hyvin ja ilman muuta enski vuonna "karvakuontalo" siellä näkyy jos terveyttä sinne asti piisaa....toivottavasti talvella jouvatte lämmittelemään isommallaki porukalla.

      Poista