Täällä vuosimallin -53 käppänä kertoo jo hävitystä kamppailustaan vanhuutta ja vaivaistaloa vastaan.
keskiviikko 22. huhtikuuta 2015
Myötälaineilla
Ei oo oikeen myötälaineilla päässy viime aikoina seilailemaan, ja tääkään päivä ei poikkeusta tuohon tuonnu.
Miehän oln kärkkynny jo monta päivää mökille pääsyä. Eilen kävin katsastamassa jäätilanteen, ja totesin, että tänää sitte varmaan mökille pääsen reikästä pintanahkaani korjailemaan ja nuolemaan elämän nahkaani tökkimiä haavoja.
Auto oli täynnä romuja ja lisukkeena polkupyörä, jotka kaikki oli tarkotus tänne saareen seilata ja kulettaa venholla. Moottorin olin huollattannu. Öljyt, peräöljyt ja tulpat vaihatettu, ja kaikki piti olla kunnossa. Muonaa oli ostettu ja muutama "keskonen" juhlistamaan ensimmäistä kevään saunomista.
Rantaan karahutin romuläjälläni hyvissä ajoin, ja kanniskelin romppeet venhoon ja kiinnitin moottorin ja propun ja kaiken muun kuuluvan paikoilleen. Kova oli tuuli ja aallokko, mutta se ei huolettannu. Olihan tästä menty ylitte jo monet tuhannet kerrat.
Jäät oli tänään selältä hävinny ja vielä niitä oli melkoset läjät lahden pohjukassa. Sitte jo työnsin raskaan ylikuormatun venhoni vesille.
Ja rupesin nykimään konetta kovassa aallokossa käyntiin....ei perhana inahtannukaan....ei minkäänlaista elon merkkiä kaikenmaaliman temppujen jälkeenkään. Ajauduin jo lähelle jäälauttoja ja oli ruvettava harkitsemaan soutua....voi helvata....tässä lainehinnassa ja tällä lastilla...
Kiroilin mielessäni, ja tiesin vanhastaan, että tulossa oli hikinen reilu puoltuntinen tai vaihtoehtosesti kylmä uintireissu jos joku mänee pieleen.
Sitte alettiin soutamaan. Ajauvuin jo ihan liki jäälauttoja ja jalkoja ei saannu hyvään paikkaan romumäärän takija ja soutu oli vaikijaa kovan aallokonkin takija.
No puolvälissä selkää alko onneksi aurinko paistamaan ja pääsin niemen suojaan ja siitä lopulta saareenkin, vaikka olin ajautunut puolisen kilometriä kotirannasta sivuun. Vanhastaan tiesin, että tällä kuormalla en venettä pysty soutamaan tuon kalliokohdan ohitte, ja aattelin kokeilla vielä koneen käynnistämistä. Se perhana käynnisty heti...hyvä juttu...
Oli ilmeisesti vaan putket kaikki tyhjentynny ja pansapulaa koneessa. Siitä hyppyytin venhon vastalaineilla kotirantaan....kaikki kamat ihan märkänä. No perillä sitte sauna lämpijämää ja kova kamojen kanto....
Kyl tää tästä lähtee, vaikka vaikeeta on....
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti