Kovasti yrittelin tänää turata kaikenlaista hyvällä innolla, ku sain tuon perälauvan vuodon tukittua.
Aamulla soutelin mennen tullen järven ylitte kahvipyöräilyreissun. Sitte Uunon kurmeeaterija puukäyttösellä ulkouunilla. Sehän koostu potuista, sipulista, kananlihasuikaleista, ja ruisleivästä päälystettynä ylähuulella. Juomana oli pelkkä vesi....hyvää oli taas muona.
Sitte alko kirveen varressa hikoilu viileesssä päärakennuksessa, ku aloin taas jyystää rystyset ruvella kynnystä matalammaksi. Nytte pitäs jo hakija listat, että ei mäne liijan matalaksi. Kovasti hikoilutti vaikeissa asennoissa salvominen.
Välillä puunpilkontaan, ku alko sisähomma maistumaan puulta. Sitte polkemaa taas pyörällä kahville, ja Taavetin Centrumiin jätskille, ja takasin rantaan. Tarkotus oli vielä "palkoista" pestyjä tennareita jalkoihi sovitella, mut sukat olin unohtannu saareen. No tarpeeksi väsynny jo olin, ja saunan lämmitykseen ilman isompija rutinoita...
Ootko mennyt pilaamaan jo 30 vuotta vallinneen olotilan, mihinkäs nyt huimetuksessa kompastellaan jos ei lattialla ole poikittain puolikkaita hirsiä??? Kysyn vaan.
VastaaPoistaHeh....sillee mänin tekemää, ku täällä ei ennää kukkaa oo kattelemassa päälle eikä allekkaa miun toivottomija turauksia. Miulla oli kyl tarkotus naulata lattijaan uus, ihan kokonainen ja vähäsen isompi hirsi, ni ei tuon tasottaminen sitte äkikseltään niin pahalta tunnu. Puu on jo kaajettuna, mutta kuorimishommaa olis vielä vähäsen ja sitte ku se on vähän kuivunnu ja keventynny, olis tarkotus vielä se sisälle hinata ennen talvee ja naulata lattijaan kiinne. T. uuno
VastaaPoista