Illalla sauna tuleen ja lauteilta katsastelin kuikkapariskunnan ja niijen yhen poikasen touhuja. Toinen piti poikasesta huolta ja toinen ui pikku pätkän selällepäin ja sitte sukelsi rantaan. Sitä se on touhunnu monet illat, ja sukeltaa aina lähes metrilleen samasta paikasta.
Lauteilla oli aikaa myös hoivata tyriäni, ja mietiskellä päivän tyrimisiä. Eilen kyl käi yks kappale yli muijen edellispäivien....heh...no meinasi siinä ens alkaa jopa hermoki renkkaamaan, mutta sitte pistin nauruksi.
Turhahan siinä enää ois vollottamaan alkaa ko munkit jo housuissa oli, eikä tuo nyt kuitenkaan korjaamaton vahinko oo, ja homman saa korjattua, ja vaihtoehtojaki on usiampi.
Uunollehan käi nyt silleen, mitä mie oon jo kauvan pelänny, ku tuossa hepan peräluukun tietämillä noita rättejäni pari kertaa päivässä levittelen ja vekslailen, ja välillä pijän siinä striptiisiesitystä, että venheilyvermeet ku sain vaihettuu vähäse sporttisempiin, jätin hepan avvaimet sissään, ja roimasin peräluukun kiinne...siellä on avvainet ja pyssyy...ja luukku pyssyy kiinne...
Täähän kaikki johtu nyt siintä, kun miulla on se ainut aivosolu tuolla vasemman jalan pottuvarpaan tietämillä, ni ajatuselektronilla mänee niin vietävän kauvan, ennenku se kopan kuoren sisäosan saavuttaa, ja monasti se elektrooni jääpi johonki reitin varrella oleviin elimiin jumiin, niinku esmerkiks maksaan, munuvaiseen, tai umpilisäkkeeseen, eikä ikinä saavuta kopan sisäossaa ja oikijaa kohdepaikkaa, mihin se oli siirtymässä.
No näillä mennään kuitenki joskus eteenkipäin, ja välillä pari pakkipäivää tekee ihan hyvääkin....etenki Uunolle...noin niinku opetus- ja muistinvirkistämismielessä. Harmi vaan, kun sillä virkistämisellä ei oo pysyvää vaikutusta, vaan vaikutus on välillä erittäin lyhytaikanen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti