Tää on tätä, eli sitä ittiä

 

Taas tuli pakolliset yöunet suoriteltuu kahessa ja puolessa tunnissa...puol tuntii yrittelin sitkeesti ja kääntelin ja vääntelin itteeni hetekalla. Ei tullu uni simmuihin, jotka oli levällään ku Jokisen pojan eväät.

Pomppasin ylös, ja tirahutin yökahvit. Tän öisiin, vajavaisiin unosiin on ainaski pari syytä. Eka on se, että edellinen yö nukuttiin kellon ympäri. Toka syy on se, että juoksu-urheilusuoritukseni jäi liijan myöhäseen ajankohtaan.

Eilen tärryyttelin Rusinantella Kouvolan kotikorsulle Luumäjeltä. Sieltä lähtiessä Rouva-Uuno laitto miulle mukaan eväspussin. Pussin käyttöohjeistus jäi ehkä vajavaiseksi, tai todennäkösesti Uunon rajallinen, työaikanakin ylikapasiteetilla ollut vastaanottokapasiteetti oli täynnä, ja ohjeistus mäni sivu suun tälläkin kertaa. Toine mahollinen syy voi olla myös valikoivaksi heittäytynny kuulo. No oli syy mikä tahansa, ni mie kuitenki viskasin täynnä ruokaa olevan muovikassin ensimmäiseen, parin kilsan päässä lähtöpaikalta olevaan roskatömsteriin, ja ilosena viheltelin Rusinantten ohjaimissa ja mietiskelin, että mahottoman hyvä, että saapi asioita vielä toimiteltuu "mallikkaasti".

No manailu kyllä maitto sitte tänää mallikkaasti, ku Rouva-Uunoki kotiutu mörskälle, ja Uunon toimittelujen mallikkuus valkeni...voi perrr.

No eipä siinä mittää, suuremmat sen mallikkuuven aiheuttamat höyryt on jo haihtunnu, mutta tuo mallikas toiminta sai tänää aamupävällä pienen lisämausteen. Miulla oli tarkotus lähtee Motoseen Nettiin kaasun hakuun Rusinantella. Putsailin sen kylet suuremmista lumikinoksista, ja yritin aukasta ohjastamon luukkuja virta-avaimella...heh...ei tapahtunnu mitään muuta ku valot vilahti, mut luukut ei auvennu. Painelin monta kertaa, ja aina sama juttu...voi perrr. 

Rusinanttehan on temppuillu tuon ajoneston kanssa muutamia kertoja..no sen temppuilun aiheuttaja lienee jo tiedossa ja ohjeistus eston poistamiseksikin on tiedossa, mutta nyt mäni sormet suuhun. Hilppasin sisältä hakemaan vara-avaimet, ja yrittelin sillä ohjaamoon...heh jo onnistu. No sitte kyl miulle valkeni, miks en alkuperäsillä avaimilla päässy ratsastamoon. Olin painellu koko ajan ovien sulkunäppylää...voi perrr...ei hyvältä näytä enää missään valossa nää Uuno-pojaan jokapäiväset yritykset ja tyritykset.

No nyt on jo taas seesteisempi hetki. Taijan juuva toisen kupillisen kohvia tai kahvia ja ootella rauhassa aamun valkenemista.

Yön hämyssä

Valmista yön hämyssä tehtyä aitaa.

Kovasti oon koheltannu viimesinäki päivinä vähän joka suuntaan ja koittannu jelppailla muitaki. Siintä jelppihommasta saapi aina hyvän mielen. Helsingistä palauvuin taas hengissä, ja tulin taas tänne turvallisen mettän keskelle. Täällä pimeessä ja mettän keskellä tunne, että on turvallista, on nykysin moninkertanen verrattuna siihen, mikä viilis on tuolla jo päiväsaikaankin maalikylillä.

Pimeenpelostaki oon jo päässy kuusseiskana eroon lähes kokonaan. Erittäin huonossa muistissani pysyy ilmeisesti lähes loppuun saakka muistikuva noin nelivuotiaan Uunon traumaattisesta kokemuksesta pihapiirin äärilaidalla olevaan ulkohuussiin yksinään menosta. Nelivuotias pikkupoika joutu yksinään ylittämään valottoman pihapiirin päästäkseen vessaan paskalle, eli hienommi sanottuna kakille.....no muisti siintäki tapahtumasta kyllä ehkä parani, mutta pimeetä pelkäsin kovasti vuoskymmeniä.....no ehkä pimeänpelko on ihmiselläkin jo osin luonnostaankin? 

Huossa muitissani on myös se asia, jonka julkisesti nyt tunnustan 67 vuuven jälkeen. Tuossa ulkovessassa oli ainakin parin litran vetonen vaseliinipurkki (rasvaa) säilössä. Joku pikkupojan aivoitus johti siihen, että rasvasin koko veskin puisen kannen ympärystön sillä vaseliinilla. Muistan, että siitä miun tekemästä rasvauksesta nousi melkonen meteli, ja harmillista oli se, että miun tekämä kannen "rasvaus" mäni yläkerrassa asuneen, mieleltään järkkyneen rouvan piikkiin...no tämäki synti on nytte sitte julkisesti tunnustettu, eikä enää oo painolastina Uunon nykysin jo melko keykäseltä tuntuvassa selvittämättömien asioijen repussa.

Enää siellä miun selvittämättömien asioijen repussa ei oo jälellä ku yks perkeleen hankalaksi männy kolhoosihomma. Käjet ristissä toivon, että tääki asia mänee sillee niinku se lain mukaan kuuluu männä. Omia etuja en halua ajella, mutta pykälien mukaan pitää nyt loppukinkerit "juhlia", etenki ku niin ei aikasemmin oo juhlittu. Kaikkee aiheetontaki paskaa on Uunon päälle satannu, ja se on miut kyl aikalailla vihastuttannu lopullisesti. Paska juttu, kertakaikkijaan, ku tää lakipykälien kunnioittamien ei tunnu kaikkia kiinnostavan. Ne pykälät on tehty just sitä varte, että tämmöset nyt tapahtuneet asiat voitasiin ehkästä, eikä väärinkäytöksiä ilmaantuisi...tää on semmone aihe, että tästä nousee Uunolla heti näppylät nahkan pintaan, ja syke nousee maksimitasolle. Keväällä yriteltii viritellä semmosta hommaa, mikä ei kyl päivänvaloo tainnu kestää, ja tuommoset yritykset kyl pitää loppua. Miulla on jo niin pitkä luettelo semmosia asioita, mitkä miun mielestä on lainvastasia, että siihen listaan en enää kaipaa yhtään lisää...en ainuttakaan. Harkintaa pitäs löytyä, ja virman etu pitäs olla etusijalla. Ei yksittäisten osakkaiden, eikä etenkään johtoportaan etu.

Tänää soitelin entiselle työkaverillekin puhelun. Mahottoman mukava oli jutustella...kertakaikkijaan.

Tänää ruvettii ajattelemaan tuon huomisen itsenäisyyspäivän takia omaaki varustautumista, koska näin lähellä rajaseutua asustellaan. Aateltii, että aita pitää rakentaa meijän viime syksynä valtaaman alueen ympärille? Siinä mänee tällä tahilla arviolta noin 70 vuotta....heh...Uuno ei oo ikinä uusia haasteita kavahtannu, mutta joku tässä aikataulutuksessa ei nyt kyl Uunonkaan laskuopin suhteen täsmää?

Nää varustautumishommat rajaseuduilla ei oo päivänvalossa tehtäviä hommia, ja siksi työskentely on meilläkin ajottunnu pääosin kuutamourakointiin.

Mie jatkeskelen tätä aikasin alotettua Itsenäisyyspäivän viettoa hyvillä ja rauhallisin mielin. Hyvää huomista Itsenäisyyspäivää!

Hyvä tola

 

Tän kesän aiotut askareet alkaa olla jo hyvällä tolalla ja vähän sen ylikin näin loppuvuodesta. Paljon on hikeä virrannut, ja monta soppaa hämmennetty. Viimesten viikkojen savottaki on jo ihan hyvällä mallilla, ja omaki tola melkolailla kohillaan ainakin toistaseksi.

Juoksenteluunkin intouvuin pitkästä aikaa...monta kertaa on meinattu, mutta useimmiten jäänyt meinaamisen asteelle. Motivus ei oo ihan kohillaan siihen hommaan ollu, ku muu toiminta on siitä siivun syönny.

Koronakärvistely jatkuu täälläkin entiseen, ja kiihtyvään malliin. Lappeenrannasta haettiin kuitenkin lumikola maskeerausvälineet nenillä, ja lumet suli heti. Ei taija enää lumikolia talvella paljon tarvita näillä kapeusasteilla.

Koitetaa kaikki pysyä terveinä, ja jos ei pysytä, sitte sairastetaa.

Liian himmeetä

 

Helposti sai tänki päivän iltaan tärvättyä. Aika tuntuu olevan aina vähän kortilla, ja kesken loppuvan.

Mukava kyllä täällä luonnon helmassa on Uunon päiviään vietellä. Aamulla ajelin taas tientekoon kottikärryilläni, jossa varustuksena harava ja kuokka. Niillä pärjäsi hyvin tänäänkin. 

Sitte iltapäivällä tuikkasin saunan tuleen ja vaihoin juoksuvehkeet niskoille ja nilkutin vajaan vitosen lenkin. Sitte lämpöseen saunaan pesulle ja puhtaat ja kuivat alle ja ylle ja lämpöstä vettä nyt kun oli, lontrasin astiat vähäsen puhtaammiksi.

Viimesen valosan puolitoistatuntisen käytin pölkkyjen ja tukinpätkien siirtoon puuvajan eteen jatkokäsittelyä oottamaan. Pölkyt siirty parhaiten kottikärryillä, ja tukinpökkelöt "nenäkärryillä".

Puoli viiteen saakka on vielä mahollista työskennellä, mutta sen jälkeen alkaa olla jo liian himmeetä. Eipä tässä sen ihmeellisempää ollu tänäkään päivänä, mietiskelee Uuno hetekan pohjalla.

Aikasen heräämisen harmi

 

Ei jaksa nukkua enää. Tuosta liian aikasin väsähtämisestä, ja hetekalle vetäytymisestä koituu tää aikasen heräämisen harmi. Täysikuun valokaan ei näin pilvisellä kelillä riitä ulkotyövaloksi, ja niinpä pitää aikaansa vietellä ratijoo kuuntelemalla ja kahvia keittelemällä. 

Senverta paino perinteiset etelänleirit päälle, että kahvin kyytipojaksi tekasin ruisleivän ja päälle juustoo ja Chorizo-makkaraa. Samalla tiirailin Espanjan sivustoilta eileniltasen pikku maanjäristyksen tietoja. Voimakkuus oli vaan 2,6 ja keskus tuossa Cabo Cerveran niemen kohilla. Ei semmonen tärinä ilmeisesti mitään suurempia vahinkoja liene aiheuttannu, kalsarijen ja jalkojen heilumisen lisäksi.

Miulla herätys oli tänä yönä jo ennen kolmee, kun alko jo hetekalle vääntäytymine kuuven jälkeen illalla. Mettässä riehuminen konesahan, kirveen ja vesurin kanssa on väsyttävää hommaa...yritin epätoivosesti vielä eilen puolenpäivän jälkeen lähtee juoksulenkillekin, mutta ei siitä reiluu neljää kilsaa pitempää reissuu tullu. Väsytti vietävästi, ja takasin palasin suosiolla kävelemällä ja nautiskelin aurinkoisesta syyskelistä ja siemailin eväsmehua pullosta.

Mörskällä kahvit täsjyväkeksin ja kinkkuleivän kanssa, ja sitte vielä vähäksi aikaa kirveen ja vesurin kanssa oksien karsintaan....sitte jo tuli pimeetä, eikä oikeen erottannu enää puihen runkoja omasta jalasta, ja oli parasta kerätä askarteluvälineet, ja hiipii sisätiloihin elpymään.

Leposykkeessä tuo riehuminen näkyy heti. Kymmenen viikon juoksureenijakso on saannu sen tippumaan kolmosella alkaviin lukemiin, ja nyt se on parikytä pykälää ylempänä. Tän päivän juoksureenistä (heh...lepopäivä) selviän kyllä (jos en tuonne kuusikkoon kyykähä). 

Vähän jo elämä väsyttää

 

 Pikkusen jo Uunooki alkaa huikasemaan tää elämöinti....mut eiköhän tästä omalleki  horsmakukkulle jakseta kiivetä? Luulisin kuitenki, että jokainen jaksaa. Ja jos ei jaksa, ni toiset avustaa.

Jouhien katkasu ei oo kuulunnu ihan ensimmäisiin ja miun tärkeimpiin toimituksiin tällä hetkellä. Ja tuskin ihan heti kuuluukaan? Koitan keskittyy pelkästään Uunoille olennaisiin asioihin, ja siinä ohessa liikunnallisiinkin iloihin terveyven niin salliessa. Kaikille terveitä viikkoja!

Uusia huimauksia

 

Lysti on täällä metissä uunojen lyllertää. Helpottasi tuo virus, niin vois lähtee Torreen lämmittelemään. Ei kyl oikeen siltä vielä näytä, vaikka kohtahan täältä on lähettävä karkuun joka tapauksessa, ja sillon Uunon kulkusuunta ei liene pohjonen?

Tänää iltapäivällä käväsin liikuntaaki taas harrastelemassa. Seittemäs viikko on meneillään tätä aktiivisempaa harrastelujaksoo. 7,5km:n, Uunolle ripijävauhtisen lenkin päälle elvyskelin hetken hetekalla. 

Sitte Bilnäsin konekaivurilla hiekkaa kaksaisasiin kärreihin ja siirto tarvepaikalle. Auringonlaskun aikoihin väsähin siihenki hommaan. Nyt ei muuta ku oottelemaa huomista päivää, ja uusia huimauksia.