Nuori mies ja tämmöset maisemat

 

Mitä mie oikeen lopettamisista höpäjän...nuori mies ja tämmöset maisemat. Hulluha mie jo taijan olla? Mies parhaassa ijässä, ja meinaa kaikki työkalut, kirvestä ja tennareita myöten, kaivoon nakella.

No totuuvessa jos ollaa ni nää muutamat ruusupuska/risukasa- viikot teki kyllä terää ja pieni "paussi" samaten. Viimone hyvinki positiivisesti Uunoon vaikuttava "niitti" oli Juhan tän päiväne puhelinsoitto. Kiitos Juhalle....

Osasyy tähän Uunon viikoja kestäneen alakulon lopahtamiseen on varmaan tuo jo lähestyvä Torreviejan etelän leiritys...heh...pitäskö jo Uunonki siirtää pysyväisesti kirjat ja vihkot tuonne Välimeren suuntaan täältä Perslantijan kolkoilta ja koleilta perukoilta ja kantaa oma kortensa kekoon nykyvään kovassa huuvossa olevaan ihmismassojen muuttoliikkeeseen, vaikka Uunon siirtyminenhän vaan tosin vaikuttaa vaan uunomassojen liikehintään.

Vitosen käin tänään nilkuttamassa kutostien varressa, vaikka takana oli kahen tunnin aamu-unoset. Unen saanti mäni Uunolla hikoilun puolelle miulle lähetetyn "kannustuskirjeen" takija....jo kertaalleen lukemisen jälkeen paperiarkki oli aika rypyssä Uunon käsittelyn jäliltä....no alkuaamusta mie jo kymmenijen tavauskertojen jälkeen nauroin kurkku suorana tuolle paperiarkille kirjotetulle "potaskalle".

Perkele...ihmisijä on usijaan lähtöön ja jokunen näyttää vieläkin asemalle jäävän ihan vängällä, vaikka VeeÄrrän lippujen hinnat lasketaanki....siintä oon hikionnellinen, että uunoja ei tähän porukkaan oo ikinä laskettu kannustuskirjeen kirjottajankaan toimesta. Tällä "porukalla" en tarkota tuota asemalle jäävää rupusakkija vaan tuota toista...

Taijan lopettaa

Taijan lopettaa tän lokkailun ja ainaki pijän paussin. Elo on saatava uusille ehommille urille...juoksukin on vaikeeta ja kilpaa juokseminen jo ehkä vaan Uunon utopistista haaveilua...

Kiiltomato, Vaskitsa ja Perinnetyö

Kuva ei oikeen oikeutta tee tuolle hienolle Kiiltomatoelukalle.

Mukava oli tänäki iltana, ku korsulle puolipimmeessä ystävien mökiltä könysin, huomata, että Uuno ei oo vielä tuhonnu koko elinympäristöö muille elukoille elinkelvottomaksi. Kinttupolulla jo kaukaa näin kiiluvan "ledin", ja se ilahutti Uunon mieltä kovasti. Siellä polulla rötkötti Kiiltomato. Miulla on semmone hytinä, että tuota elläintä ei kaupunki-ihmine juuri nää ees koko elinikänsä aikana....eikä se ossaa ees kuvitella miten paljo valoo sen persuksista voipi lähtee....mie annoin matosen siinä kiiluu, ja väistin lepikon kautta mörskälle kulkuani.

Toine mukava elläin on Vaskitsa, mikä näille tantereille on pesiytynny jo muutama tuhat vuotta ennen Uunoo. Senkin oon jo tänä vuonna kohannu tuossa samalla polulla, ja saman väistöliikkeen tein sillonki...

Alkuviikko mäni perinteitä vaaliessa, eli kivijen kanniskelussa. Uunon isukkihan oli ammatiltansa Kivimies. Se ammattikunta on jo nykymaalimasta hävinny ja katujen päällysteet tehhää asvaltista eikä Nupuista, niinku ennen ja katujen reunat tehhää petonista, eikä kivestä niinko ennen...

Perinnetyön tulosta....

Yritetää jatkaa...

Suolenpätkät soikeena on rysketty Taavetin ja Kouvolan suunnilla, pääosin. Raihna- Kääkkää ei noijen valitusvirsijen veisuu oo jaksannu kiinnostaa, ja tännekää ei oo mittää tullu tekstailtua.

Tennarit on hiukan jaloissa ollu, mut kisoihi asti ei oo kunto eikä motivaatijo nyt piisannu...pikkusen pirullista. Huominen Iittikin väliin jääpi kun jälkikasvuston pihalla rötköttää 22 tonnia kiven murikoita. Niitä pitäs taas huomennakin saaha johonki suuntaan siirtymään ja siinä hommassa muutamankin tunnin rehkimisen jälkeen hetekka on ensimmäinen mikä mieleen tulee. No tästä kuitenki yritettää jatkaa....

Ei tarvi

Lusikkovuoren luola...

Ei tarvi tänää taas uneksia mistään. Kello on jo rutosti ylittänny kääkkien nukkumaanmänöajan, mutta Uunon silmämunuvaiset pysyy vaan auki...keittelin äsken puoliyön kahvit ku en enää epätoivoisena muutakaan keksinny.

Kaikki Luumäen lampaat, hevoset ja lehmätki on laskettu etu- ja takaperin, mutta ei sekään auta. Pimeetäki on jo, ja kesä vilahti taas käsistä niinku aina käypi.

Viime sunnuntaina käytii katsastamassa Salpalinjan suurinta, kallioon louhittua luolaa....mahtava paikka. Sotahommiin sitä ei keritty käyttää viimesen kahinan aikana...onneksi.

Pillerien pyörityksessä on pötsissä jo muhimassa kolmanneksi viimenen "ilopilleri". Onneksi loppuu tää rouskutus.

Käväsin tänään 7km:n kyykkäsiivun tuolla mantereella. Kelit oli kohillaan ja sortsiloissa pysty hiipimään ja aurinko paisteli mukavasti. Terassin toisen puolen purkuhomman alotin ja vesisaje pelasti miut sen jatkamiselta. Huomiseksi on lisäksi luppailtu veen lisäksi ukkosta ja salamointija...kestääköhän kääkän päreet sitä räiskettä....Torreen jo tekisi mieli vähän lämpösempiin keleihin...mie lähen lipittelemään lissää kahvija.

Lärvi turvoksissa

Lärvi turvoksissa ja pillerit suupielissä oottelen aamun valkenemista...unta ei tarvi silmille ootella. Senverta "ratevaa" on Uunon nykyhetken olotila. No johan tässä on tänäki vuonna nukuttu monta yötä ja kertaa.

Onneksi on tuo Torren matka jo tilailtu itelläki syksyksi. Se pitää vielä kääkän mielen jotenki aisoissa, ettei masennu maan rakoon ihan tykkenään.

Juoksemisesta on turha haaveilla useampaan päivään. Rääkätä ei itteesä sais viikkoon. No kyllä jo tänään aattelin pyöräilyy, mut ajatus mäni kateisiin pilleripyörityksen taakse. Kyllähän nuo nokkaontelot nyt näillä ylimääräsillä reijillä tuulettuu muutenki. Pyörä vois olla liijan tuulettava laji nyt Uunon nokalle?

Mie jatkeskelen tätä lupsakkaa aamuvalkijan ootteluu...

Hota-pulveria

Mjörn-järven Alingsåsin kanavan mukavia maisemia, jossa vieteltiin täysihoitoviikon loppujuhlallisuuksia.

Elämä nakkasi kääkän Helsingin ja Köpiksen kautta Göteborgin liepeille, jossa koluttii kaikki lähiseuvut ja siitä Tukholman kautta kotia ja edelleen Kivijärvelle ja sieltä tänä aamuna persuksilleen hammaslääkärin penkille.

Mahtava oli reissu muuten lukuisine tapahtumineen, mutta tää tän aamunen pääteasemapenkki kaikista pehmusteista ja niskatuista huolimatta oli varsin tukala paikka kääkälle. Perse ei penkillä pitkästä vastaanottoajasta huolimatta kauvaa yhtäjaksosesti viihtynny, ku kääkän hijastuneet refleksit kuitenki toimi ja nostatti istumalihakset tellingistä yläilmoille aina välillä.

Miullahan oli tänään operaatijona tuon jo viikkoja sitten isosta paikasta vapautuneen kraaterin seinijen pois nypintä. Hommahan tehtiin ns. Separoimalla....heh....sehän meinasi suomeksi sitä, että syväkairalla jurnutettii erillee hammasraunion kolme juurta, jotka sitte leukaluut rutisten käänneltii sieltä leukaluusta irti.

Tän erittäin lupsakan operaatijon lopussa sitte pijettii kääkän nokasta kiinne ja pyyvettii puhaltamaa....mie puhalsin ja suhina alko kuulumaa vikapaikasta. Normaalistihan suhinaa kuuluu Uunon persuksista, mutta nytte se suhina kuulu suusta. No sehän tarkotti sitte sitä, että Uunon hammasjuuret oli likeellä nokkaontelova, ja nyt oli turpavärkistä suora yhteys nokkaonteloihin.....saatto vielä hammasraunion palasia jäähä leukaperiin, mutta lääkintähenkilöstö ei niitä uskaltannu ruveta sieltä pois ennää nyppimään.....minnuu jo vähän ittijä alko nyppimään ja siintä kiivaasti apteekkiin hakemaan antipijoottija särkyhermoon lääkettä....oisko ollu Hota-pulverija....

Nytte oottelen säryn kasvuu ja tulevaa yötä "mielenkiinnolla".


P.S. Henkisesti olin jo tähän valmistautunnu ja ei tarvii kummonen ennustaja olla, jos ennustaa, että homma ei vielä tässä tän asian kohalta ole. Torstaina sitte katellaa jollaki vilmikameralla tuota vasenta alavattaa, josko saatasi aikaksi toisen tyrän ritilöinti. Voihan se tietysti olla maksa tai munuainenki, mikä siellä vinkuu ja viheltää?