Tarkotus on se purkaa maan tasalle, ja vähän sen allekin. Luonnollisesti jos en koronaan, tai muuhunkaan tautiin kyykähä ennen sitä.
Tirektiivin mukasen vessan puhistus lienee yks tän rojektin haisevimmista vaiheista. Suuresti toivon, että ei enää lisää haisevia hommia täällä eteeni putkahtelis mistään puskista. Kaikki päreet ja varapäreetkin on nyt poltettu.
Purkaminen ei sinänsä oo iso ongelma, mutta Linderillä veneily, Mazdalla ja Kialla kuletus on työlästä, ja joka kelillä ei ees onnistu. No nyt on onnistunnu.
Lisämausteeksi joku "idearikas" yksilö oli kiinnittänny mantereen puolella venhonsa ketjulla ja lukolla miun hallinnoimaan rantuliin. Riittävän hankalaa on saaha vene ja rantuli keväällä rantaviivalle... Heh... Nyt piti riuhtoo rantaan rantuli ja kaks venettä yhessä nipussa...kun ei ollu viilaa, eikä voimapihtejä kiinnitysketjun katkontaan.
Jotkuu on kovasti veneilyihmisiä. Uunon yli 40 vuotta kestänyt veneily on kyllä siitä hommasta suuremmat maut jo sulattannu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti