hyökänneen jääkarhun, ja taljan vein orsille kuivumaan...
Jos nuo kaksi olettamaa eivät paikkaansa pidä, niin muisti kyllä paranee ainakin Uunolla, se on satavarma asia. Luulen ja oletan, että vaikka periytyvä Alzheimer minuunkin todennäkösesti iskee, muistan kyllä tämän henkisesti ja vyysisestikin raskaan ja kalliin homman vielä kuolinhetekallakin.
Tänään oli Uunonki teräsvysiikka kovalla koetuksella, kun "häivytin" terassin kokonaan kivijalkaa myöten, ja tasotin kaiken sileäksi. Haravoinnin jälkeen konttasin vielä koko alueen läpi, ja nuolin haravan jäljet tasaseksi. Polvet oli ruvella ja kieli hiekassa illalla urakoinnin lopetettuani, ja muistini parani mahottomasti.
Sileetä ja siistiä. Meinas tulla taas julkasukelvoton sana tähän loppuun, mut eipä nyt kuitenkaan tullu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti